Uutta Kallion kulmilla: yhteisömedia syntyy

Kun Kallion kulma -blogia aloiteltiin, me tekijät haaveilimme sen jonain päivänä kasvavan koko seurakunnan yhteiseksi mediaksi. Ajattelimme, että blogi olisi kaikille yhteinen tila, jossa voi piipahtaa milloin vain – ja johon kuka tahansa yhteisömme jäsen voisi kirjoittaa ja puhua itseään koskettavista asioista.

Jutut kertoisivat elämästä kaupungissa, sen ihmisistä, uskosta ja epäuskosta, toivosta ja rakkaudesta. Siis kaikesta siitä, mikä on tärkeää ja ajankohtaista, ja mitä seurakunnassamme ja sen alueella on meneillään.

No nyt tämä tapahtuu!

Kallion kulma ottaa ison harppauksen ja kasvaa haaveidemme yhteisömediaksi. Ja tähän tarvitaan mukaan ihmisiä, ehkä juuri sinut?

Rekrytoimme nyt monenlaisia vapaaehtoisia jäseniä Kallion kulma -yhteisömedian tuotantotiimiin. Kurkkaa alla oleva ilmoituksemme ja kerro, mitä sinä haluaisit ja osaisit tehdä. Vastavuoroisesti me valmennamme tekijöitä, tarjoamme mentorointia ja alan koulutuksia, verkostoidumme aktiivisesti viestinnän, markkinoinnin ja media-alan ammattilaisten kanssa pääkaupunkiseudulla ja ennen kaikkea opimme toisiltamme.

Tervetuloa mukaan, tulethan! Ole yhteydessä meilillä tai puhelimitse tai tule moikkaamaan Kallion kirkolle 16.9. Klo 12 alkaen Ovi on auki! -tapahtumaan.



Tapaamisiin!
Pia


Rekrytointi-ilmoitus: Tule tekemään uutta yhteisömediaa

Olemme kehittämässä Kallion kulma -blogia monikanavaiseksi koko seurakunnan yhteisömediaksi.

Etsimme nyt joukkoomme eri-ikäisiä vapaaehtoisia alan ammattilaisia ja opiskelijoita, kirjoittajia ja bloggaajia, kuvaajia ja videokuvaajia, kuvittajia ja graafikoita kehittämään yhteisömedian brändiä ja tekemään sisältöjä Kallion ja seurakunnan ihmisistä ja ilmiöistä noin 1–2 krt kuukaudessa.

Yhteisömedia on paikka kokeilla ja oppia uutta ja saada mentorointia viestinnän ammattilaisilta. Innostavan yhteisön lisäksi tarjoamme vuoden mittaan 4–5 koulutusta monikanavaiseen sisällöntuotantoon liittyen.

Vapaaehtoisten rinnalla yhteisömedian sisältöä tuottavat myös seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset viestinnän ammattilaiset.

Hae mukaan. Kokoamme yhteisömediaa parhaillaan. Laita vapaamuotoinen hakemus ja mahdolliset työnäytteet meille ja kerro miksi juuri sinä haluaisit olla mukana. Mukaan otetaan 5–10 osaajaa noin vuodeksi.

Tule tutustumaan tekijöihin ja kuulemaan yhteisömediasta lisää Ovi on auki! -tapahtumaan Kallion kirkkoon lauantaina 16.9. klo 12.

Kysy lisää ja lähetä hakemus: kallionkulma@gmail.com, Pia Pihlaja p. 050 590 8717
Viestinnän projektipäällikkö Anu Merenlahti, anu.merenlahti@evl.fi tai p. 050 330 4369.

Kirkkopäivystäjän kolme pointtia

Kallion kirkko on auki arkisin aamuseitsemästä yhdeksään asti illalla. Tämä on mahdollista, koska kirkkossa on iltaisin seurakuntalaisia päivystämässä. Mikä päivystämisestä tekee niin tärkeää?

1. Avain

Seurakuntalaiselle annettu kirkon avain kertoo luottamuksesta. Se antaa tunteen joukkoon kuulumisesta, omistajuudesta, iloa, vapautta ja vastuullisuutta kristityn tehtäviin.

Seurakuntalaisen oma avain, omaan kirkkoon.

2. Ihmiset

Kirkossa kohdataan messukävijöitä, satunnaisia kulkijoita, turisteja ja heitäkin, jotka haluavat vain istua hetken hiljaa. Yllättävää on, miten moni alkaa kertomalla, että on asunut Kalliossa jo pitkään, mutta ei ole koskaan käynyt tässä kirkossa.

Ihmisiä jäi kesästä mieleen, vaikkapa sinä nuori prätkämies, Venäjältä tullut. Tavoitteenasi on kierrellä Euroopan Pyhiä paikkoja. Jo kolmetuhatta kilometriä takana, esittelit kirkkojen ja luostareiden kuvia puhelimestasi, myös äitisi kuvan. Kun ei meillä ollut yhteistä kieltä, puhelin toimi kääntäjänä. Tai sinä äiti, neliviikkoisen vauvasi kanssa, tulit tästä ihan läheltä iltakävelylle, ensimmäistä kertaa kirkkkoon sisälle. Halusit kysellä kasteesta, vauvan isä kun ei kuulu kirkkoon.
Ja vielä sinä nuori mies, juuri Helsinkiin muuttanut, olet saanut opiskelupaikan Aalto-yliopistosta, alana informaatioteknologia, halusit tyttöystäväsi kanssa tulla katsomaan ja kuvaamaan uutta kotikirkkoasi. Kyselitte varovasti mahdollisuutta päästä kirkon torniin, sen avain kyllä on vain ammattilaisilla.

Kaikille teille varjelusta elämänne vaiheisiin.

3. Pimeys ja rauha

Päivystysajan päättyessä laskeutuu pimeys ja rauha. Kristus ristillä, kiiltelevät urkupillit, kaikki pyhäiset esineet ja koristelut saavat hetken levähtää katseilta ja kuvaamiselta. Kynttilät sammuksiin, kukat kylmään, lukot huolellisesti kiinni, valot pois (kyllä, sähkötaulu on hieman haasteellinen). Pyhäkkömme lepää.

Kunnes varhain aamulla on taas suntion ja Aamurukoilijoiden vuoro.

Sähkötaulun käyttö aiheuttaa välillä päänsärkyä. Mistä kaikki valot sammuivatkaan?

Kuvat ja teksti: Leena

Kallion kultaristipaidat saapuivat Savoon

Kallion seurakunnan kultaristipaidoista kerrotiin blogissa ensimmäistä kertaa viime syksynä. Muistan silloin jo keskustelleeni idean äidin Riitta Asikaniuksen kanssa siitä, että olisi hauska nähdä vastaavanlaisten paitojen yleistyvän muissakin seurakunnissa. Asian miettiminen jäi sitten kaiken muun elämän jalkoihin, kuten usein käy. Mutta hei! Sain Riitalta viestiä pari viikkoa sitten, että Iisalmen seurakunnassa on juuri saatu käyttöön omat ristipaidat. Iisalmessa paidan kuviointi on toteutettu hopean sävyssä.

Halusin kuulla aiheesta lisää, ja laitoin viestiä Iisalmeen: Lähetyssihteeri, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Menni Nousiainen, kuinka kuulitte Kallion kultaristipaidoista ja miten ne löysivät tiensä Iisalmen seurakuntaan?

Menniltä kilahti heti vastaus takaisin, ja iloinen hymy levisi naamalleni kun luin viestiä. Voi että, miten kiva tarina!

”Alun alkaen huomasin mahtavat Kallion kultaristipaidat vinkkinä Vapaaehtoistyö.fi -koordinaattoreiden FB-sivuilla. Siinä taisi olla linkki Kallion kulma -blogiin (jeeeeee! toim. huom.), ja siitähän se ajatus sitten lähti”, Menni kertoo viestissään minulle.

”Otin yhteyttä Asikaniuksen Riittaan ja Suhosen Pirjoon, jotta noin hienot paidat saataisiin meillekin Iisalmen seurakuntaan.”

Iisalmessa oli sunnuntaina 15.5. kevätmessut ja paidat haluttiin lanseerata siellä. Seurakunta oli messuilla läsnä omalla pisteellään, ja paidat olivat pannattomien työntekijöiden päällä.

”Olen kertonut Kallion tarinan, ja tavoitteena meillä Iisalmessakin on, että nämä tulisivat vapaaehtoisten käyttöön”, Menni kertoo.

Paidat herättivät paljon ihastusta messuilla, joilla kävijöitä oli 3000. 

Ristipaita kertoo missä olet töissä: Taivaan Isillä!

Iisalmen seurakunnassa vapaaehtoistyön työntekijät Menni ja Virpi ovat ottaneet paidat työasuikseen. Ne olivat päällä esimerkiksi vapaaehtoisten kevätretkellä Sotkamon kirkossa.

Menni kertoo: ”Koska olen lähetyssihteeri, ja teen vierailuja lähetyksen puitteissa myös esimerkiksi päiväkodeissa, oli minulla sielläkin ristipaita päällä. Kysyin eskarilaisilta (ennen esittelyä) mistä tulen, ja sain vastauksen: Kirkosta!”

Menni päiväkotivierailulla hopearistipaidassa.

"Siivouspäivänä olimme torilla, ja siellä Lähetyskirpun työntekijämme Sari pojotti myyntikojussa myös työasussaan ristipaidassa."

Voi että, olipas kiva kuulla Iisalmesta paitaterveisiä! Kiitos, Menni!

”Paidat (tai tunikat pikemminkin) ovat tosi upeita, ja toivottavasti myös muut seurakunnat Suomessa ottavat paidat käyttöön!” lähettää Menni terveisiä takaisin.

Kiitos vielä Mennille ja kumppaneille kivoista kuvista ja jutusta ja hyvää kesää teille!

Pia ja Menni


Katso lisää:

Yläsavon seurakunnat Facebookissa: https://www.facebook.com/ylasavonseurakunnat/

Lähetyskirppu Facebookissa: https://www.facebook.com/L%C3%A4hetyskirppu-439706466199407/

Iltateellä matkataan Papua-Uuteen-Guineaan

"Pirkkalasta Papua-Uuteen Guineaan – miten kotikissa päätyi suureen seikkailuun? Kallion seurakuntalainen Liisa Berghäll työskenteli lähes 30 vuoden ajan Papua-Uudessa-Guineassa kielentutkijana tehden raamatunkäännöstyötä mauwaken kielelle.  Hän tulee kertomaan kokemuksistaan Alppilan kirkon kahvilan Iltateelle tiistaina 3.5. klo 17 alkaen.

Illan puheenvuorossa kuullaan, millaista oli elää ja työskennellä 150 asukkaan kylässä tropiikissa. Lisäksi tutustutaan mauwakenkieliseen Uuteen testamenttiin ja ääniraamattuun sekä muihin kiinnostaviin esineisiin Papua-Uudesta-Guineasta. PS. Illassa on myös mahdollisuus ostaa 1–5 euron hintaisia pieniä papua-uusiguinealaisia tavaroita: minikokoisia verkkokasseja, avainrenkaita, puusta veistettyjä possuja sekä postimerkkejä.

Lämpimästi tervetuloa mukaan! Paikka siis Alppilan kirkon kahvila (Kotkankatu 2) ja lisätietoa Alppilan kirkon kahvilan Facebook-sivulla.

Alla kuvallisia maistiaisia illasta.

Papua-Uuden-Guinean luonto on sanoinkuvaamattoman upea. Siellä on tulivuoria, sademetsiä, vuoristoa…

 

… tasankoja, soita ja kiemurtelevia jokia.

 

 

Seitsemänmiljoonainen väestö puhuu noin 800 eri kieltä, ja sekä ihmisten ulkonäössä että eri ryhmien kulttuureissa on paljon eroavuuksia. 

 

Moni paratiisilintu on menettänyt henkensä tätä perinteistä tanssiasua varten. Päähineet ovat sukukalleuksia, joita säilytetään hyvin. 

 Liisa Berghäll työtovereineen mauwaken kieliopin tarkistustyössä.

 

Kale Meldia ja tuore mauwakenkielinen Uusi testamentti.

 

Äidinkielisessä esikoulussa lapset oppivat lukemaan omalla kielellään ennen englanninkieliseen kouluun menoa.

 

Viime vuonna mauwakenkielinen Uusi testamentti äänitettiin, joten nyt sitä voi lukemisen lisäksi myös kuunnella.

Kuvat ja kuvatekstit:

Liisa Berghäll

Seurakunta menee maalaismarkkinoille – tule moikkaamaan!

Hakaniemen torilla kesällä. (Kuvasta kiitos hel.fi -sivusto!)

Hakaniemen torilla järjestetään maalaismarkkinat joka kuun ensimmäinen sunnuntai klo 10–16, niin tämänkin viikon sunnuntaina.

Yhtä kauan kun näitä markkinoita on järjestetty, olen ajatellut, että siellä kuuluisi myös seurakunnan olla. Helsingin seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa vuoden ajan työstetty Toimintakulttuurimuutos-hanke antoi itselleni uutta pontta ryhtyä toimiin. Hankkeen teeseissä lukee, että seurakunnan tulee olla siellä missä muutkin, ja niin näkyvänä, että jokainen sen huomaa.

Kallion kultaristipaitojen hankkiminen oli ensimmäinen askel näkyvämpään suuntaan ihmisten parissa yhdessä “pantapaitaisten pappien” kanssa. Nyt jalkaudumme torille. On ilo, että Kallion seurakunnassa niin työntekijät kuin seurakuntalaiset ovat niin innostuvaa  porukkaa, että ei tarvitse muuta kuin kertoa idea, niin valmista syntyy.

Olemme näkyvästi torilla ihmisten vuoksi. Kenenkään, jolla on asiaa tai halu tulla keskustelemaan, kuulemaan, kertomaan elämästään tai ihan mistä vaan toisten seurakuntalaisten ja työntekijöiden kanssa, ei tarvitse miettiä, mistä seurakunnan väkeä löytyy ja mihin kellonaikaan.

Mukana on ainakin kaksi pappia, kaksi diakonia ja neljä seurakuntalaista ottamassa vastaan ja kuulemassa torilla kulkijoita.

Meillä on torilla oma teltta, ja meidät tunnistaa panta- tai kultaristipaidasta. Kohtaamisten rinnalla tarjoamme mehua, keksejä, karkkeja, ilmapalloja, piispan rukouskortteja. Lisäksi jaossa on Kallion seurakunnan kevään ohjelmaesite. Esillä on myös aloitelaatikko, ja pidämme leikkimieliset arpajaiset.

Katselemme, kuuntelemme ympärillämme tapahtuvaa ja olemme kuulolla kaikesta, mitä kukin haluaa meille tulla kertomaan ja jakamaan.

Kirkko on seurakuntalaisten, ja tulevaisuutta voidaan rakentaa vain yhdessä.

Riitta

Kallion kultaristi

Joskus asiat tapahtuvat nopeasti. Noin kuukausi sitten kalliolainen seurakunnan luottamushenkilö Riitta Asikanius ehdotti, että seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöille pitäisi hankkia asu, oma "pantapaita",  josta näkee heti että kirkon hommissa ollaan.

Kirkkoherra Laajasalo otti ideasta kopin ja saman tien otettiin yhteyttä seurakunnan alueella asuvaan Paola Suhoseen ja hänen sisareensa Pirjoon. Nyt Riitalla on käsissään kauniisti laskeutuvat ja laadukkaat uunituoreet paidat ja tunikat, joiden mustassa etumuksessa hehkuu komea kultalangalla kirjailtu risti ja niskassa lukee teksti Kallion Seurakunta.

"Olin pohtinut vaateasiaa pitkään, mutta asia konkretisoitui jälleen käydessäni vapaaehtoistyössä pakolaiskeskuksessa yhdessä SPR:n työntekijän kanssa. SPR:n ihminen erottui heti liivinsä ansiosta, mutta seurakunnasta tulevalla henkilöllä ei ollut mitään millä erottua keskuksessa vapaaehtoiseksi auttajaksi", Asikanius pohtii. Hän kertoo myös, että joskus ulkomaalaiset ystävät ovat ihmetelleet, miten vähän kirkko näkyy Suomen katukuvassa. Kaduilla ei tule juurikaan vastaan uskonnollisia symboleita kantavia ihmisiä ja uskonnollisten rakennusten symbolit saattavat olla melkein huomaamattomia.

Ivana Helsingin Paola ja Pirjo Suhonen lupautuivat suunnittelemaan vaatteet, ja seurakunta saa hankkia ne tuotantokustannushintaan. Naisten tunika on malliltaan sama kuin Ivana Helsingin uuden Heart of Gold -malliston hirvitunika, miesten paidan malli on tätä tarkoitusta varten suunniteltu.

Riitta kertoi jo ainakin yhden papinkin halunneen varata itselleen oman kappaleen. Ei ihme, vaate on kaunis kuin koru.

Itse varasin myös omani, meidän täytyykin Pian kanssa tästä lähtien blogata aina työasut päällä ;) Sovitin muuten miestenkin mallia ja emmin kahden välillä mutta päädyin lopulta tunikaan. Molemmat olisivat olleet hyvät, toinen malliltaan hiukan lyhyempi ja leveämpi.

Kohta näitä Kallion seurakunnan kultaristejä saa bongata katukuvasta. Ja jos tekee mieli omaa kappaletta, niin vapaaehtoisissa työtehtävissä löytyy kirjoa ja valinnanvaraa. Se olisikin muuten oman blogipostauksensa arvoinen juttu.

Anu