Joulukalenterissa seurataan jouluvalmisteluja Alppilassa ja Kalliossa

Kallion kulmilla aletaan nyt valmistella joulua. Visa ehdotti, että kertoisimme Instagramissa kuvin siitä, miten eri ihmiset Kallion seurakunnan alueella joulua odottavat.

Mukana on Visan lisäksi ainakin Anu ja Petri, Mari ja minä Pia. Leenakin lupasi ottaa kuvan, ja moni muukin.

– Ehkä sinäkin? Jos kiinnostaa, laita meille viestiä kallionkulma ( at ) gmail.com tai tägää meidät Instassa!

Jouluvalmisteluja voit seurata siis täällä: instagram.com/kallionkulma ja häshtäg on #kulmankalenteri

Tänään minä otin ensimmäisen kuvan. Istuin huonosti nukutun yön jälkeen herättelemässä itseäni Kallion sydämessa sijaitsevassa kahvila Berggassa. Edessäni oli lämmin latte ja makea korvapuusti – lohturuokaani. Yhdeksän jälkeen aamun valo alkoi  kirkastaa ikkunan kaupunkinäkymää, ja Karhupuiston joulukuusen valot muuttuivat yhä valjummiksi vaaleansinistä taivasta vasten.

”Jouluun enää reilut kolme viikkoa, jaksaa jaksaa…”

Ja kuten olen aiemminkin tehnyt, lupasin taas itselleni, että tänä vuonna en stressaa joulusta, en kanna huolta, en siivoa liikaa, en osta kasapäin ruokaa. Omissa kalenterinluukuissani olevissa kuvissa kerron siitä, miten tässä onnistun.

Tervetuloa Kallion kulman joulukalenteriin ja hyvää joulun odotusta!

Kantaattikuoron Jouluoratorio on jo perinne

Mikä kumma kantaa ihmisiä tämän harmauden yli kohti joulua? Tätä pohdin viikolla oman

kuoroni harjoituksiin rientäessäni, Aleksin mukulakivillä tarpoessani ja marraskuun usvan
kiertyessä ihmisjoukkojen ylle. Jotain sellaista, mikä ylittää ajat ja paikat. Jotain sellaista, mikä
on meille kaikille yhteistä.

Kuorolaulajana ja kuoromusiikkia kuuntelevana itselleni aivan erityinen merkitys on
kirkkomusiikilla, ja siinä jatkumossa Johann Sebastian Bach on alati läsnä. Bach merkitsee
kantaateillaan ja oratorioillaan koko vuoden, ja juuri nyt on Jouluoratorion aika!
Kuulin Bachin Jouluoratorion ensimmäisen kerran kauan sitten koulutyttönä 1967 Cantores
Minoreksen esittämänä Helsingin Tuomiokirkossa. Olin myyty. Trumpettien ja patarumpujen
siivittämä alkukuoro Jauchzet, frohlocket, auf, preiset die Tage teki minuun lähtemättömän
jäljen.

Viime vuosina Kallion Kantaattikuoron ja Tommi Niskalan esittämästä Jouluoratoriosta on
muodostunut itselleni jo perinne. Ääriään myötä täynnä oleva kirkko, kuorossa laulavat
läheiseni, upeat solisit ja loistava akustiikka tiivistävät kuuntelukokemusta. Kirkon syviin
penkkeihin on turvallista vajota ja antaa musiikin syttyä.

Lauantaina 10. joulukuuta 2016 Kallion Kantaattikuoro esittää jälleen tämän suurenmoisen
teoksen ja jatkaa hienoa oratorioperinnettään. Rientäkäämme sitä kuuntelemaan!


Teksti: Elise Tarkoma
Kirjoittaja on helsinkiläinen kuorolaulun harrastaja

Kuvat: Keijo Saaristo

Perjantain pullapajasta Hei!

Alppilan kirkon Lastenperjantaina levisi kutsuva pullantuoksu kaikkialle. Mutta sitä ennen ehti jo tapahtui. Ihanainen Liisa, lainassa Kahvi-Kaisoista, alusti sopivan, kimmoisan taikinan. Mummot Päiväkansasta saapuivat esiliinoineen ja tuossa tuokiossa lapsetkin. Oli vauvaa, taaperoa, päiväkerholaista. Paikallinen päiväkoti oli suljettuna, joten lapsia saapui sieltäkin.

Syntyipä monenlaista kakkaraa, pullapoikaa ja rinkulaa. Hauskinta taisi olla se käsien laittaminen taikinaan, pehmeän taikinan myllääminen - ja rusinoiden syöminen. Jauhot vaan pöllysivät. Pienimmät eivät ihan tajunneet taikinamöykyn ja  valmiiksi paistetun pullan yhteyttä. Uuniin kun oli vähän vaarallista mennä kurkistelemaan. Mutta mitä väliä! Tunnelma oli lämmin ja touhukas.

Saattoi sitten jo siirtyä syömishommiin. Listalla oli lasten hamppurilainen ja aikuisille mm. herkullinen salaattipöytä hummuksineen ja kuskus-salaatteineen. Nam.
Läsnä meitä oli ainakin viisikymmentä henkeä ja ylikin. Luvun ottaminen oli hieman haasteellista, kohteet vilistelevät sinne tänne ja pikkuruisimmat nukkuivat vaunujen uumenissa. Ikäasioista ei väliä, mutta tiedettiin että nollasta yhdeksäänkymmeneen, kaikki hyvän Jumalan perheväkeä.

Tätä pian taas sanoivat mummot lähtiessään.



Teksti: Leena
Kuvat: Anu

Kalasatama

Syksyisenä perjantaipäivänä sain kutsun ihastelemaan kasvavaa kaupunkia kattoterassilta.

Tervetuloa uudet kaupunkilaiset ja uudet Kallion seurakuntalaiset!

Nostokurjet ja tutut kotikaupungin näkymät, meri ja oranssina luikerteleva metro sekä horisonttia täplittävät kirkontornit saivat ajattelemaan, että "tänään Helsinki olet silmissäni kaunis kaupunki".



Teksti ja kuvat: Anu

Valtaa saa, jos sitä ottaa

Osallistuin viime talvikautena vallankumoukseen. Kaikki alkoi netistä, itse asiassa täältä Kallion kulman sivuilta. Virtuaalisesta maailmasta kumous kulkeutui myös Alppilan kirkkoon.

Nimittäin tämän Kallion kulman blogin perustaminen pari vuotta sitten sysäsi liikkeelle tapahtumaketjun, jota aloimme lopulta kutsua vallankumoukseksi. Me seurakuntalaiset valtasimme kirkon. Niin hassulta kuin se kuulostaakin jälkeenpäin, emme aluksi edes ajatelleet, että saisimme esimerkiksi pitää seurakunnassa blogia kysymättä lupaa.

Ensin oma-aloitteisuutemme keskittyi tämän blogin tekemiseen, mutta pikkuhiljaa virtuaalinen vallankumouksemme alkoi tihkua elämään elämään, ja erityisesti Alppilan kirkkoon. Seurauksena  kirkon kahvilan aulaan saatiin ihana Maikki Rantalan muraalimaalaus, tiistai-illan Iltateet-tapahtumat pyörivät koko kevään ja osallistuimme porukalla aktiivisesti kahvilan kehittämiseen ja markkinointiin. Tästä kaikesta muotoutui myös itselleni akateeminen tutkimusprojekti, jota tein samanaikaisesti Aalto-yliopistoon.

Alppilan kirkon kahvilan muraali, jossa vihreät lehvät versovat kaupungissa. 

Maikki Rantalan muraalin kuvasi Anu Rask. 

Iltateet-keskustelusarja alkoi huhtikuussa ja pyöri toukokuun loppuun saakka. Yllä aiheiden kirjoa. Kuva Kallion kulman Instagram-tililtä.

Turha on siis kitistä ja valittaa: valtaa saa, jos sitä ottaa. Vaan sen vallan myötä tulee myös vastuuta, ja pian huomasimmekin tekemistä olevan todella paljon. Itsekin innostuksissani lähdin mukaan monenlaiseen. Yhtäkkiä oman projektini, satunnaisten palkkatöiden, luottamustehtävien ja tietenkin myös perhearjen lisäksi päiväni ja iltani täyttyivät seurakunnan töistä. Niistä vapaaehtoistöistä.

Kun kevät lämpeni kesäksi ja Alppilan kirkon kahvilan toiminta hiljeni, huomasin olevani aika väsähtänyt. Vetäydyin Alppilan ympyröistä hetkeksi, ja kirjoitin lopputyötutkimukseni valmiiksi. Samalla  kertasin mielessäni tekemäämme työtä. Olen onnellinen ja ylpeä siitä, miten valtavasti saimme aikaan. Rohkaisimme, innostimme ja kannustimme itseämme ja muita tekemään, toimimaan ja luomaan uutta.

Mitä oppeja ottaisin viime talven vallankumousprojektista mukaan nyt syksyn toimintakauden kynnyksellä?

Tee juuri sitä, mistä itse tykkäät! En tiedä miten on muualla, mutta ainakin Kallion seurakunnassa on tilaa todella monenlaisille asioille. Jos kirkossa ei tehdä sitä, mistä itse tykkäät, tule mukaan luomaan jotain itsellesi mieluista.

Älä uuvu. Vapaaehtoistyö väsyttää, jos sitä tekee liikaa. Seurakunnalla on työntekijöitä, joiden työ on kantaa vastuuta. Vapaaehtoistyönä on oikeus ja kohtuus tehdä sellaista, josta tykkää – sopivia määriä eikä liikaa.

Ja viimeiseksi se, mitä itse alan harjoitella seuraavaksi: Liittoudu työntekijöiden kanssa. Alppilan kirkon seurakuntalaisten vallankumouksessa työntekijät loistivat poissaolollaan. Emme ehkä osanneet ottaa heitä mukaan, eivätkä he suostutteluista huolimatta oikein löytäneet paikkaansa meidän hankkeissamme. Luulenpa, että tämä muuttuu ainakin Alppilassa. Nyt meillä on uusi toiminnanjohtaja, Petri, joka alusta alkaen on suhtautunut lämmöllä ja kiinnostuksella sekalaisen seurakuntansa työskentelyyn.

Ja siksi haastankin lopuksi Petrin esittäytymään blogissa ja kertomaan, mikä oikein on miehiään. Petri, hoi!

Teksti: Pia, kuvat: Anu

Kallion kultaristipaidat saapuivat Savoon

Kallion seurakunnan kultaristipaidoista kerrotiin blogissa ensimmäistä kertaa viime syksynä. Muistan silloin jo keskustelleeni idean äidin Riitta Asikaniuksen kanssa siitä, että olisi hauska nähdä vastaavanlaisten paitojen yleistyvän muissakin seurakunnissa. Asian miettiminen jäi sitten kaiken muun elämän jalkoihin, kuten usein käy. Mutta hei! Sain Riitalta viestiä pari viikkoa sitten, että Iisalmen seurakunnassa on juuri saatu käyttöön omat ristipaidat. Iisalmessa paidan kuviointi on toteutettu hopean sävyssä.

Halusin kuulla aiheesta lisää, ja laitoin viestiä Iisalmeen: Lähetyssihteeri, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Menni Nousiainen, kuinka kuulitte Kallion kultaristipaidoista ja miten ne löysivät tiensä Iisalmen seurakuntaan?

Menniltä kilahti heti vastaus takaisin, ja iloinen hymy levisi naamalleni kun luin viestiä. Voi että, miten kiva tarina!

”Alun alkaen huomasin mahtavat Kallion kultaristipaidat vinkkinä Vapaaehtoistyö.fi -koordinaattoreiden FB-sivuilla. Siinä taisi olla linkki Kallion kulma -blogiin (jeeeeee! toim. huom.), ja siitähän se ajatus sitten lähti”, Menni kertoo viestissään minulle.

”Otin yhteyttä Asikaniuksen Riittaan ja Suhosen Pirjoon, jotta noin hienot paidat saataisiin meillekin Iisalmen seurakuntaan.”

Iisalmessa oli sunnuntaina 15.5. kevätmessut ja paidat haluttiin lanseerata siellä. Seurakunta oli messuilla läsnä omalla pisteellään, ja paidat olivat pannattomien työntekijöiden päällä.

”Olen kertonut Kallion tarinan, ja tavoitteena meillä Iisalmessakin on, että nämä tulisivat vapaaehtoisten käyttöön”, Menni kertoo.

Paidat herättivät paljon ihastusta messuilla, joilla kävijöitä oli 3000. 

Ristipaita kertoo missä olet töissä: Taivaan Isillä!

Iisalmen seurakunnassa vapaaehtoistyön työntekijät Menni ja Virpi ovat ottaneet paidat työasuikseen. Ne olivat päällä esimerkiksi vapaaehtoisten kevätretkellä Sotkamon kirkossa.

Menni kertoo: ”Koska olen lähetyssihteeri, ja teen vierailuja lähetyksen puitteissa myös esimerkiksi päiväkodeissa, oli minulla sielläkin ristipaita päällä. Kysyin eskarilaisilta (ennen esittelyä) mistä tulen, ja sain vastauksen: Kirkosta!”

Menni päiväkotivierailulla hopearistipaidassa.

"Siivouspäivänä olimme torilla, ja siellä Lähetyskirpun työntekijämme Sari pojotti myyntikojussa myös työasussaan ristipaidassa."

Voi että, olipas kiva kuulla Iisalmesta paitaterveisiä! Kiitos, Menni!

”Paidat (tai tunikat pikemminkin) ovat tosi upeita, ja toivottavasti myös muut seurakunnat Suomessa ottavat paidat käyttöön!” lähettää Menni terveisiä takaisin.

Kiitos vielä Mennille ja kumppaneille kivoista kuvista ja jutusta ja hyvää kesää teille!

Pia ja Menni


Katso lisää:

Yläsavon seurakunnat Facebookissa: https://www.facebook.com/ylasavonseurakunnat/

Lähetyskirppu Facebookissa: https://www.facebook.com/L%C3%A4hetyskirppu-439706466199407/

Pääsiäinen Taizéssa

#paasiainentaizessa2016
- pieni matkakertomus Kallion seurakunnan nuorten pyhiinvaellusmatka Taizéen 20.–27.3.2016.

 

 

Sunnuntai-aamuna kokoonnuimme Helsinki-Vantaalle puoli seitsemäksi ja lähdimme matkaan. Lento Geneveen sujui hyvin ja bussikin ajoi melkein oikeaa reittiä Taizén rukousyhteisöön jossa pääsimme hitaasti mutta varmasti päivärytmiin kiinni.

Porukkaa oli mukana Kalliosta 17 ja Taizén päässä tänä vuonna yhteensä vain alle 4000 henkeä. Saimme kuitenkin nukkumapaikaksemme teltan sijaan huoneet ja pienen askeesiin laskeutumisen jälkeen pärjättiin hyvin. Suihkuistakin tuli välillä lämmintä vettä joka ilahdutti ryhmäämme suuresti.

Ruoka haettiin jonoissa teltasta, jossa joka päivä oli hiilihydraateista ja rasvasta keksitty uusi yhdistelmä. Tästä syystä paikan baari ”Oyak” oli ranskalaisine aukioloaikoineen selkeä kokoontumispaikkamme pitkin viikkoa. Vanhemmat meistä tekivät myös töitä Oyakilla ja möivät herkullisia leipiä, kreppejä, pizzaa ja jukkapalmun juuresta tehtyjä chipsejä.

Tehtävät Taizéssa jaettiin ikäryhmän mukaan. Vanhimmat tekivät töitä ja kokoontuivat omiin ryhmiinsä ja nuoremmat kulkivat omissa ryhmissään. Päivittäin nuorimpina kokoonnuimme ensin telttaan raamattutyöskentelyä varten ja sen jälkeen pienryhmissä tutustuimme paremmin ulkomaalaisiin uusiin kavereihin. Se oli yksi parhaista jutuista ja jotkut meistä tutustuivat niin hyvin että romanssejakin päästiin näkemään.

Joka päivä ”jeesusteltiin” runsaasti. Aamurukous, päivärukous, iltarukous ja messut päälle. Samalla välillä oli turhauttavaa ravata koko ajan isossa kirkossa mutta välillä myös rauhoittui hyvin ja pysähtyi hiljaisuuteen. Ehtoolliselle päästiin myös kun suomalaisten yhteyshenkilö, veli Stephen, varasi meille kylän kirkosta oman palvelusajan. Vaikka portugalilaiset huonenaapurit eivät oikein uskoneetkaan heti että nainen voi olla pappi, messu meni hyvin ja kaikki halukkaat pääsi avustamaan.

Taizéssa tehtiin pääsisäisestä mediaprojektia ja meidän ryhmämme sai lähtökohtaisen kuuluvuuden ja näkyvyyden vuoksi mainetta heti paikalle päästyämme. Niinpä meitä käytiin kuvaamassa ja muutamat päätyivätkin yhteisön virallisiin pääsisäistervehdyksiin toivottamaan ”Kristus nousi kuolleista!”

Palasimme kaikki ehjin nahoin 27.3. yöllä Helsinkiin. Matkalla kävimme palon vuoksi tutustumassa ranskalaiseen pelastuslaitoksen väestönsuojaan ja vähän jännityksellä odotettiin tietoa palavatko bussi ja passit tunnelissa jossa palohälytys tuli. Pääsimme kuitenkin nopeasti jatkamaan matkaa ja matkamuistona tulleen sairastelun jälkeen olemme kaikki taas hyvässä vedossa.

Taizéssa oli kaikin puolin tosi kivaa, ensi vuotta odotellessa kerätään rahaa taas seuraavaan matkaan ja pidetään yhteyttä tämän vuoden kavereihin sekä tehdään retkiä ja leirejä omalla porukalla. Seuraavaksi suuntaamme yhdessä Tampereelle kirkon nuorisopäiville rovastikunnan muiden nuorten kanssa toukokuussa. Kiitos kaikille mukana olleille ja suuri suositus kaikille jotka eivät tänä vuonna päässeet mukaan!


Taizén not  –  Taizén hot
Kananugetit ja vehnämössöt  –  Halpa ja hyvä Oyak ja kinkkuyllätys!
Pöly ja sadepäivät  –  Raitis ilma ja keväiset aurkinkohetket!
Kirkossa naiset ei saa lukea Raamattua  –  Kirkon etuosassa on lattialämmitys!
Portojen nuiva suhtautuminen muihin kirkkokuntiin  –  Loistava kansainvälinen meininki, tyyppejä ja rakkauksia!
Väentungos  –  Rauhallinen ja kaunis ilmapiiri väentungoksesta huolimatta!
Ruokajonojen, eli ”Hurstin” pituus ja kiilailu  –  Hiljaisuuden laakson rauhoittumisen pesät ja luontoäänet!
Omassa poppoossa nysvääminen  –  Heittäytyminen kaikkeen – norjalaista ja käsileikkejä lisää!
Matkustus oli turhauttavaa  –  Perillä olo korvasi kaiken ja paljon päälle!

Teksti ja kuvat:

Hanna
Yvonne
Riina
Punttis
Tommy
Joel
Inti
Samu
Eetu
Leevi
Teemu
Ville
Joona
Miksu
Leevi
Jyri 
Laura

Seurakunta menee maalaismarkkinoille – tule moikkaamaan!

Hakaniemen torilla kesällä. (Kuvasta kiitos hel.fi -sivusto!)

Hakaniemen torilla järjestetään maalaismarkkinat joka kuun ensimmäinen sunnuntai klo 10–16, niin tämänkin viikon sunnuntaina.

Yhtä kauan kun näitä markkinoita on järjestetty, olen ajatellut, että siellä kuuluisi myös seurakunnan olla. Helsingin seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa vuoden ajan työstetty Toimintakulttuurimuutos-hanke antoi itselleni uutta pontta ryhtyä toimiin. Hankkeen teeseissä lukee, että seurakunnan tulee olla siellä missä muutkin, ja niin näkyvänä, että jokainen sen huomaa.

Kallion kultaristipaitojen hankkiminen oli ensimmäinen askel näkyvämpään suuntaan ihmisten parissa yhdessä “pantapaitaisten pappien” kanssa. Nyt jalkaudumme torille. On ilo, että Kallion seurakunnassa niin työntekijät kuin seurakuntalaiset ovat niin innostuvaa  porukkaa, että ei tarvitse muuta kuin kertoa idea, niin valmista syntyy.

Olemme näkyvästi torilla ihmisten vuoksi. Kenenkään, jolla on asiaa tai halu tulla keskustelemaan, kuulemaan, kertomaan elämästään tai ihan mistä vaan toisten seurakuntalaisten ja työntekijöiden kanssa, ei tarvitse miettiä, mistä seurakunnan väkeä löytyy ja mihin kellonaikaan.

Mukana on ainakin kaksi pappia, kaksi diakonia ja neljä seurakuntalaista ottamassa vastaan ja kuulemassa torilla kulkijoita.

Meillä on torilla oma teltta, ja meidät tunnistaa panta- tai kultaristipaidasta. Kohtaamisten rinnalla tarjoamme mehua, keksejä, karkkeja, ilmapalloja, piispan rukouskortteja. Lisäksi jaossa on Kallion seurakunnan kevään ohjelmaesite. Esillä on myös aloitelaatikko, ja pidämme leikkimieliset arpajaiset.

Katselemme, kuuntelemme ympärillämme tapahtuvaa ja olemme kuulolla kaikesta, mitä kukin haluaa meille tulla kertomaan ja jakamaan.

Kirkko on seurakuntalaisten, ja tulevaisuutta voidaan rakentaa vain yhdessä.

Riitta

Hyvää pääsiäistä!

Lupasin itselleni jo viikkoja sitten, että tänä pääsiäisenä voisin vain keskittyä olennaiseen, varata aikaa rakkailleni ja olla iloisin mielin. Juhlat ja lomat menevät liian usein ohi kiireessä, nyt yritän opetella turhasta stressistä pois.

Palmusunnuntaina lapsen kanssa virvoimme, varvoimme, istutimme vielä lisää ohraruohoa aiempien purkkien lisäksi ja nappasimme jo kaapista yhden Hello Kitty -pääsiäismunan ennakkopalkaksi. Sillä miksipä ei!

 

 

 

Itse aloitin pääsiäisen jo aamulla palmusunnuntain messussa Kallion kirkossa, ja nautin kirkon juhlallisesta tunnelmasta ja tällä kertaa jotenkin erityisen kauniilta kuulostavasta musiikista. Ja niinkuin usein, itkeskelin messun keskellä itsekseni jotain elämän sanoittamattomia suruja. (Miksi kirkossa aina alkaa itkettää?)

Seurakunnan tapahtumista (esite täällä!) olen bongannut omaan kalenteriini myös kiirastorstain messun päivällä, sopivasti ennen päiväkotiin kiirehtimistä, sekä pääsiäisyön messun Alppilan kirkossa. Viime pääsiäisenä olin ensimmäistä kertaa yöllä messussa ja se oli kyllä yksi vaikuttavimmista kirkkokokemuksistani ikinä! Edelleen se voittaa mielikuvissani esimerkiksi minkä tahansa joulukirkon. Tunnelma oli iloinen ja herkkä, ihmiset hymyilivät toisilleen, lopuksi kiitosvirsi kaikui keskellä yötä niin kovaa, että se kuului varmasti taivaisiin saakka. Messun päätteeksi kiersimme kirkon kynttilät kädessä laulaen. Satunnaiset alppilalaiset ohikulkijat katselivat ihmetellen ristisaattoa. Yömessun jälkeen itseäni virkeämmät jäivät myös yön pääsiäisaterialle, minä luikin kotiin nukkumaan. Ehkä tänä vuonna jaksan valvoa pitempään ja syödäkin.

Tässä muutama muu tärppi:

Kiirastorstaina illalla on messut Kalliossa ja Alppilassa, ja niissä messun päätteeksi kirkko puetaan mustiin. Alttarille jää vain punaisia ruusuja ja yksi kynttilä palamaan. Tästä Anu otti kauniita kuvia viime vuonna.

Pitkäperjantaina on Helsingin keskustassa Via Crucis -pääsiäisvaellus.

Nyt hiljaisella viikolla on kirkoissa musiikkia iltaisin, esimerkiksi tänään tiistai-iltana Tommi Niskala laulaa Kalliossa, keskiviikkona siellä soittaa Olli Pyylampi, lauantaina on sellomusiikkia. Jos osaat käyttää erittäin hankalasti käytettävää Helsingin seurakuntien tapahtumakalenteria, löytyy tarkempia tietoja sieltäkin.


Hyvää pääsiäistä!

Pia

Humans of Kallion seurakunta

Blogin uudessa sarjassa Olivia tutustuu Kallion seurakunnan ihmisiin ja esittelee heidät. Ensimmäisessä osassa hän kertoo itsestään.

Olen Olivia Jaakola. Ammatiltani olen datanomi. Valmistuin ammattiini Uudeltamaalta. Olen kotoisin Helsingistä, mutta nykyään asun Tuusulassa. Lokakuun lopusta lähtien olen ollut työkokeilijana Alppilan kirkossa.

Tehtäviini kuuluu päiväohjelmien laatiminen, Alppilankirkko.fi päivittäminen, mainokset ja
kahvilassa auttaminen. Näiden lisäksi alan nyt keräämään aineistoa ja päivittämään tänne
blogiin Kallion srk:n työntekijöiden esittelyjä.

Vapaa-ajalla olen aktiivinen seurakuntanuori Tuusulan seurakunnassa. Toimin siellä myös
vaparina satunnaisesti valokuvaten srk:n tilaisuuksia jne. Koen suurta kutsumusta
seurakunnassa työskentelyyn ja olen rippikoulusta lähtien ollut mukana toiminnassa.

Minusta on mukava olla osa useamman seurakunnan toimintaa ja näin nähdä laajasti eri
seurakuntien toimintatapoja ja kulttuuria.

Kuulumiset: 
Aloitin muuan kuukausi sitten täällä Alppilan kirkolla ja olen viihtynyt erittäin
hyvin. Täällä on mukavat työkaverit ja hyvä fiilis työskennellä.

Ajankohtainen projekti:
Alppilan kirkon infotaulu ja viestintä

Terveiset:
Kaunista kevättä sinulle! Harmaissa päivissäkin on jotain loistavaa.

Raamatun kohta:
Ps. 91:11-12
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

Motto: 
”Jos uskot, niin se mahdollista on, sillä kaikki mahdollista on.”



Teksti ja kuva: Olivia Jaakola

Päiväkansa vilkuttaa

Kirkolla joku kysäisi mitä Päiväkansaan kuuluu. Kiitos kysymästä, runsain mitoin hyvää!

Kauden alkaessa aina hieman uusiudumme, muutamme ilmettä. Aikaisemmin istumapaikkamme olivat merkitty Helsingin puistojen nimillä, nyt istumme Helsingin saarissa. Joka kerralla on yllätys, kuka vierellä istuu! Paikkaan ohjaavat laput kun otetaan  "silmät kiinni" pussista. Kaikki  leikkiminen pitää niin aivot kuin ihmisten välit kunnossa, kukaan ei jää syrjään, tämän tiedämme.

Alkulaulu on uusi ja parasta ihan on, että olemme saaneet useita uusia ihmisiä joukkoomme, näyttävät viihtyvän. Mukavalta tuntuu myös, että päiväkansalaiset ovat löytäneet toisistaan ystäviä, vaihtavat puhelinnumeroita ja tapaavat viikollakin. Sairastuneita on muistettu kortilla tai käyty katsomassa. Joku uskalsi messuun, toisesta tuli Kahvi-Kaisa, kolmas liittyi Mummolan mummoihin. Huippua!

Keskustelujen ja ohjelmien aiheista ei ole pulaa. Onhan aina läsnä satojen vuosien elämänkokemus, asiantuntemusta ties mihin. (Vanhin meidän porukasta täytti juuri 95 ja voi, voi on talonsa hissiremontin vuoksi muutaman kerran poissa.) Tänä vuonna on keskusteltu alkoholista, kaikenmaailman kulkuvälineista, samanlaisuudesta ja erilaisuudesta, tehty useita kyselytutkimuksia vaikkapa kun puhuimme sauna-aiheesta vasta vai vihta? Kuuppa, kauha vai koussikka? Hiljaisempikin on rohjennut osallistua, kaikkien ääntä kuullaan ja sopuun on aina päästy.

Pakko vielä kertoa että kivaa on tulossa. Kun Alppilan kirkon ala-aulan muraali (ei siis moraali eikä freskokaan sanoi taiteilija Maikki) on kohtapuoleen valmistunut otatamme ryhmäkuvan ja paljon kaverikuvia sen edessä. Tulemme näkyviksi, ehkä ihan tänne Kallion kulmaankin.

Mitäpä tähän hetkeen muuta kuin että tunnemme vahvasti kuuluvamme toinen toistemme yhteyteen, meidän seurakunnan ja armollisen Jumalan perheväkeen.

Päiväkansan puolesta,
Leena

Karhupuiston joulutori

Kahtena joulukuun viikonloppuna Kallion Karhupuistossa järjestäytyi tunnelmallinen Karhupuiston joulutori -tapahtuma. Tässä on taas hyvä esimerkki Kallion hengestä ja yhteisöllisyyden kukoistuksesta. Olen osallistunut samassa puistossa monia kertoja sosiaalisen median avulla organisoituneisiin Ravintolapäivä -ruokatapahtumaan sekä Siivouspäivä -kirppistapahtumaan. Joulutori oli samalla tavalla itseohjautuva ja ilmainen tilaisuus.

Tapahtuma sai alkunsa Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategin Timo Santalan päivityksestä Kallio -facebookryhmän seinällä.

Toimin ruokakulttuuristrategina Helsingin kaupungilla ja minulle tuli sähköpostia kaupunkilaiselta, joka toivoisi joulutoria Karhupuistoon. Mitä mieltä olette, sopisiko joulutori Karhupuistoon? Ja olisiko alueen yrittäjistä torin järjestäjiksi? Tai Kallion alueen asukkaista?

"Voisiko kaupunki myötävaikuttaa, että Karhupuistoon saataisiin oma ruoka- ja juomatuotteisiin keskittyvä joulutori? Sellainen, missä paikalliset kahvila- ja ravintolayrittäjät voisivat myydä ja mainostaa tuotteitaan? Alkoholianniskelua ei tarvitsisi välttämättä olla, mutta esim. maistiaisia ruuista ja ravintoloitsijat voisivat jakaa etukuponkeja tms tulla tutustumaan paikkaan. Tällainen varmasti virkistäisi bisnestäkin.

Ravintolapäivänä on jo nähty, että Karhupuisto on sopiva ja mukavan kompakti paikka tällaisiin pienimuotoisiin toritapahtumiin. Ja kauniisti koristeltuna Karhupuisto voisi olla elämys jo ihan esteettisestikin."

Päivitys sai heti satoja tykkäyksiä ja innostunutta keskustelua. Kalliolainen joulutori otettiin omaksi, ainakin idean tasolla. Totuushan on että tykkäily facebookissa ei vielä saa asioita tapahtumaan. Kun aluksi näytti siltä, että kukaan ei pysty yhtäkkiä ottamaan vastuuta massiivisista järjestelyistä, tapahtuman päätettiin antaa itse järjestäytyä niin että ihmiset tulevat jos tulevat.

Ajankohdiksi valikoituivat kaksi viikonloppua: itsenäisyyspäivä 6.12. sekä seuraavan viikon lauantai ja sunnuntai. Sateinen itsenäisyyspäivä osoittautui hiljaiseksi mutta paikalle saapui muutamia myyjiä. Kävin silloinkin puistossa ja olin pettynyt, eikö tämä nyt onnistunutkaan vaikka into oli niin kova ja suosio suuri. Myöhemmin huomasin, että tapahtuman facebook-sivulla käytiin tästäkin keskustelua.

Sääennusteen mukaan Itsenäisyyspäivänä sataa ja tuulee paljon. Tuletko silti joulutorille vai miten haluaisit tehdä SU 6.12. joulutorin kanssa?

• +72

En tule paikalle. Perutaan SU 6.12. joulutori ja pidetään koko viikonloppu LA-SU 12-13.12.

• +21

Mukaudun enemmistön päätökseen

• +15

Tulen paikalle. Pidetään SU 6.12. joulutori joka tapauksessa riippumatta sateesta ja tuulesta

• +9

Tulen vain asiakkaaksi

• +4

Ei tehdä mitään yhteistä päätöstä, vaan jokainen menee tai jättää menemättä fiiliksen mukaan.

En tule paikalle. Perutaan SU 6.12. joulutori ja pidetään pelkästään LA 12.12.

Seuraava viikonloppu oli ainakin omasta asiakkaan näkökulmastani oikein vilkas ja onnistunut. Ehkä alkuperäinen ajatus oli vielä enemmän ruoka - ja juomatuotteisiin keskittyvä tarjonta, lopulta ravintoloita ja kahviloita oli mukana vähemmän ja valikoima enemmän käsitöitä ja lahjatuotteita. Itseäni ei kyllä sekään haitannut, tykkäsin kävellä ja katsella.

Mari Mattsson Kallion seurakunnasta oli suunnittelussa mukana alusta asti. Seurakunta sponsoroi jälkimmäisenä viikonloppuna myyjille kuusi vuokratelttaa, jotka täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä. Ne tekivät tapahtumalle yhtenäistä ilmettä ja tarjosivat suojaa. Sähköjen hankkiminen osoittautui liian kalliiksi, joten lamppujen sijaan mentiin kynttilöillä. Seurakunnan teltalla Mari ja Tytti jakoivat glögiä ja pipareita ja kohtasivat ihmisiä. Ensimmäisenä päivänä glögiannoksia oli mukeista päätellen nautittu kuulemma 800 kappaletta.

Tästä perinne! Nostan peukkuni Karhupuiston joulutorin puolesta. Tänä vuonna ideasta toteutukseen oli aikaa vain muutama viikko. Saavutus oli minusta taas siihen nähden huikea. Se on jälleen myös hieno osoitus siitä, mitä yhteisöllisyys parhaimmillaan saa aikaan. Ensi vuoden torimeininkeihin on nyt hyvin aikaa valmistautua, joten silloin varaudun tekemään peukun noston lisäksi myös jotakin konkreettista.

Lisää kivoja kuvia joulutorin hulinoista löytyy tapahtuman fb-sivulta.


Anu