Perjantain pullapajasta Hei!

Alppilan kirkon Lastenperjantaina levisi kutsuva pullantuoksu kaikkialle. Mutta sitä ennen ehti jo tapahtui. Ihanainen Liisa, lainassa Kahvi-Kaisoista, alusti sopivan, kimmoisan taikinan. Mummot Päiväkansasta saapuivat esiliinoineen ja tuossa tuokiossa lapsetkin. Oli vauvaa, taaperoa, päiväkerholaista. Paikallinen päiväkoti oli suljettuna, joten lapsia saapui sieltäkin.

Syntyipä monenlaista kakkaraa, pullapoikaa ja rinkulaa. Hauskinta taisi olla se käsien laittaminen taikinaan, pehmeän taikinan myllääminen - ja rusinoiden syöminen. Jauhot vaan pöllysivät. Pienimmät eivät ihan tajunneet taikinamöykyn ja  valmiiksi paistetun pullan yhteyttä. Uuniin kun oli vähän vaarallista mennä kurkistelemaan. Mutta mitä väliä! Tunnelma oli lämmin ja touhukas.

Saattoi sitten jo siirtyä syömishommiin. Listalla oli lasten hamppurilainen ja aikuisille mm. herkullinen salaattipöytä hummuksineen ja kuskus-salaatteineen. Nam.
Läsnä meitä oli ainakin viisikymmentä henkeä ja ylikin. Luvun ottaminen oli hieman haasteellista, kohteet vilistelevät sinne tänne ja pikkuruisimmat nukkuivat vaunujen uumenissa. Ikäasioista ei väliä, mutta tiedettiin että nollasta yhdeksäänkymmeneen, kaikki hyvän Jumalan perheväkeä.

Tätä pian taas sanoivat mummot lähtiessään.



Teksti: Leena
Kuvat: Anu

Kukas se sieltä tulla tallustaa?

Alppilan kirkon kahvilassa vieraili perjantaina Joulupukki ja sai kuulla kerholaisten hienon lauluesityksen.



Kuvat: Anu

Itse katettu

Luterilaisessa kirkossamme homma toimii useimmiten niin, että seurakunnan työntekijät järjestävät tapahtumat ja laittavat pöydän valmiiksi, ja seurakuntalaiset käyvät valmiiseen pöytään jos käyvät. Tätä Marjaana sivuaa haastattelussa jonka luin eilen, ja tätä minä olen miettinyt tänään.

Mietittyäni huomasin, että kas, meidän Kallion kulmammehan on pieni vallankumous. Täällä me olemme itse kattaneet pöydän ja kutsumme muita mukaan. Tykkään nostaa blogissa esille asioita, jotka ovat syntyneet seurakuntalaisten omasta tarpeesta, omista ideoista ja aktiivisuudesta. On niin sanotusti vallattu ja otettu haltuun, mutta hyvällä ja rakentavalla tavalla.

Riikka, esimerkiksi, on yhden naisen tarmolla luonut Alppilan kirkkoon Lasten perjantain. Idea on yksinkertainen kuten hyvät ideat usein ovat. Kirkon aulassa on kahvila ja toimintaa lapsille. On katsottu leffoja ja teatteria, maalattu, askarreltu kortteja, paketoitu joululahjoja perheille, rakennettu pahvilaatikkomajoja, kierretty salaista kirkkokierrosta ja tavattu mummoja. Paikalliset lapsiperheet ovat tulleet koska on helppo tulla, aulasta saa ostaa lounasta, aikuiset tapaavat toisiaan ja lapset puuhaavat. Täältä löytyy syksyn ohjelma, kun rullaa kahvilan fb-sivua alaspäin.

Päiväkansa, toisen esimerkin mainitakseni, on saanut suureksi osaksi alkunsa Leenan aktiivisuudesta. Ja vielä, tämän jutun kuvituksena on Anna Matilaisen taidetekstiili Tämä rakennus olemme me, joka tehtiin yhteisöllisenä projektina Alppilan kirkon aulassa. Laitoin kuvan tähän koska, no, se sopii niin hyvin. Tämä rakennus olemme me. Tykkään tuosta työstä niin paljon, sen nimestä, siitä mitä se symboloi ja siitä kuinka kotonaan se on myös täällä meidän Kallion kulmassa. Kirjoitin teoksesta myös viikko sitten kun työ oli vielä kesken, mutta näissä kuvissa on valmista.

Pöytä on katettu, itse katoimme ja olemme siitä ylpeitä. Ilokseni kirjoittajia on ilmoittautunut mukaan, ja monenlaisia juttuja on tulossa. Lisäisin tähän loppuun vielä tuon yhden Heprealaiskirjeen lauseen, jos en olisi toistellut sitä jo niin moneen kertaan.

No, kerran vielä.

Tämä rakennus olemme me.


Pus.

Teksti ja kuvat: Anu Rask, teos: Anna Matilainen

Aamun Aarteet Alppilassa

Lastenperjantain ensimmäinen Mummola, vähän jännittää.

Hädin tuskin saatiin kalustettua keinutuoli mummolle jalkalampun alle, muutama muu tuoli, räsymatot istuimiksi, pitsiliina pöydälle, mummojen salainen kassi vierelle kun pelmahtivat siihen lapset mummojen kylkeen. Ei arastelua, pientä esittäytymistä vaan ja jokainen mylläsi matolle mieluisensa paikan. 

Eräs tyttö kiipesi muitta mutkitta mummon syliin, ja kuinka hauskaa olikaan kuunnella satua ja samalla pidellä mummon helminauhasta kiinni. Toinen taas sai pidettyä mummon ihan itsellään teki valinnan voimistelusalissa riehumisen ja mummon kyljessä istumisen välillä! Pikkutaapero antoi mummon pukea haalarit, itkuntuherrus vaihtui iloiseen hämmästykseen. Ja entäs Veikko, jonka juoksuradan valvominen oli täyttä työtä, no ainakin sata kertaa eestaas ulko-ovelta luiskaa pitkin fiikusten luo ja takaisin, huh, huh..

Mummojen kassista löytyi ihmeellisiä asioita, hernepussi, pikkuinen vispilä, pyykkipoikia ja melkein paras: kirjava patalappu! Kaikella sai leikkiä.

Huhtikuussa tavataan taas lapset, Eeva, Anneli ja Irma-mummot. Aarteita olette ihan kaikki.

Kuvat: Anu

Mukana vilinässä

Leena

Salainen kirkkokierros

Perjantain lastenpuuha Alppilan kirkon kahvilassa oli salainen kirkkokierros. Avattiin ovia ja kurkittiin jännittäviin paikkoihin. Etsittiin piileskeleviä rottia. Luettiin Rikun piirtämää karttaa. Lopuksi lapset saivat väritettäväksi oman kartan.

Anu

Pahvilaatikkopaja

Pahvilaatikot ja kankaanpalat, yhden roska on toisen aarre. Perjantaina Alppilan kirkon aulassa tehtiin majoja ja luettiin satuja.

Anu

Lasten perjantait Alppilassa

Riikka on ideoinut kaikenlaista hauskaa Alppilan kirkolle perjantaipäiviksi. Hienon ohjelman on kuvittanut Riku 10 v. Huomenna jatkuu pahvilaatikkopaja. Alla vielä taiteilija työssään, suunnittelemassa logoa lasten perjantaille.

Tervetuloa askartelemaan!

Anu