Kallion kultaristipaidat saapuivat Savoon

Kallion seurakunnan kultaristipaidoista kerrotiin blogissa ensimmäistä kertaa viime syksynä. Muistan silloin jo keskustelleeni idean äidin Riitta Asikaniuksen kanssa siitä, että olisi hauska nähdä vastaavanlaisten paitojen yleistyvän muissakin seurakunnissa. Asian miettiminen jäi sitten kaiken muun elämän jalkoihin, kuten usein käy. Mutta hei! Sain Riitalta viestiä pari viikkoa sitten, että Iisalmen seurakunnassa on juuri saatu käyttöön omat ristipaidat. Iisalmessa paidan kuviointi on toteutettu hopean sävyssä.

Halusin kuulla aiheesta lisää, ja laitoin viestiä Iisalmeen: Lähetyssihteeri, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Menni Nousiainen, kuinka kuulitte Kallion kultaristipaidoista ja miten ne löysivät tiensä Iisalmen seurakuntaan?

Menniltä kilahti heti vastaus takaisin, ja iloinen hymy levisi naamalleni kun luin viestiä. Voi että, miten kiva tarina!

”Alun alkaen huomasin mahtavat Kallion kultaristipaidat vinkkinä Vapaaehtoistyö.fi -koordinaattoreiden FB-sivuilla. Siinä taisi olla linkki Kallion kulma -blogiin (jeeeeee! toim. huom.), ja siitähän se ajatus sitten lähti”, Menni kertoo viestissään minulle.

”Otin yhteyttä Asikaniuksen Riittaan ja Suhosen Pirjoon, jotta noin hienot paidat saataisiin meillekin Iisalmen seurakuntaan.”

Iisalmessa oli sunnuntaina 15.5. kevätmessut ja paidat haluttiin lanseerata siellä. Seurakunta oli messuilla läsnä omalla pisteellään, ja paidat olivat pannattomien työntekijöiden päällä.

”Olen kertonut Kallion tarinan, ja tavoitteena meillä Iisalmessakin on, että nämä tulisivat vapaaehtoisten käyttöön”, Menni kertoo.

Paidat herättivät paljon ihastusta messuilla, joilla kävijöitä oli 3000. 

Ristipaita kertoo missä olet töissä: Taivaan Isillä!

Iisalmen seurakunnassa vapaaehtoistyön työntekijät Menni ja Virpi ovat ottaneet paidat työasuikseen. Ne olivat päällä esimerkiksi vapaaehtoisten kevätretkellä Sotkamon kirkossa.

Menni kertoo: ”Koska olen lähetyssihteeri, ja teen vierailuja lähetyksen puitteissa myös esimerkiksi päiväkodeissa, oli minulla sielläkin ristipaita päällä. Kysyin eskarilaisilta (ennen esittelyä) mistä tulen, ja sain vastauksen: Kirkosta!”

Menni päiväkotivierailulla hopearistipaidassa.

"Siivouspäivänä olimme torilla, ja siellä Lähetyskirpun työntekijämme Sari pojotti myyntikojussa myös työasussaan ristipaidassa."

Voi että, olipas kiva kuulla Iisalmesta paitaterveisiä! Kiitos, Menni!

”Paidat (tai tunikat pikemminkin) ovat tosi upeita, ja toivottavasti myös muut seurakunnat Suomessa ottavat paidat käyttöön!” lähettää Menni terveisiä takaisin.

Kiitos vielä Mennille ja kumppaneille kivoista kuvista ja jutusta ja hyvää kesää teille!

Pia ja Menni


Katso lisää:

Yläsavon seurakunnat Facebookissa: https://www.facebook.com/ylasavonseurakunnat/

Lähetyskirppu Facebookissa: https://www.facebook.com/L%C3%A4hetyskirppu-439706466199407/

Kallion kultaristi

Joskus asiat tapahtuvat nopeasti. Noin kuukausi sitten kalliolainen seurakunnan luottamushenkilö Riitta Asikanius ehdotti, että seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöille pitäisi hankkia asu, oma "pantapaita",  josta näkee heti että kirkon hommissa ollaan.

Kirkkoherra Laajasalo otti ideasta kopin ja saman tien otettiin yhteyttä seurakunnan alueella asuvaan Paola Suhoseen ja hänen sisareensa Pirjoon. Nyt Riitalla on käsissään kauniisti laskeutuvat ja laadukkaat uunituoreet paidat ja tunikat, joiden mustassa etumuksessa hehkuu komea kultalangalla kirjailtu risti ja niskassa lukee teksti Kallion Seurakunta.

"Olin pohtinut vaateasiaa pitkään, mutta asia konkretisoitui jälleen käydessäni vapaaehtoistyössä pakolaiskeskuksessa yhdessä SPR:n työntekijän kanssa. SPR:n ihminen erottui heti liivinsä ansiosta, mutta seurakunnasta tulevalla henkilöllä ei ollut mitään millä erottua keskuksessa vapaaehtoiseksi auttajaksi", Asikanius pohtii. Hän kertoo myös, että joskus ulkomaalaiset ystävät ovat ihmetelleet, miten vähän kirkko näkyy Suomen katukuvassa. Kaduilla ei tule juurikaan vastaan uskonnollisia symboleita kantavia ihmisiä ja uskonnollisten rakennusten symbolit saattavat olla melkein huomaamattomia.

Ivana Helsingin Paola ja Pirjo Suhonen lupautuivat suunnittelemaan vaatteet, ja seurakunta saa hankkia ne tuotantokustannushintaan. Naisten tunika on malliltaan sama kuin Ivana Helsingin uuden Heart of Gold -malliston hirvitunika, miesten paidan malli on tätä tarkoitusta varten suunniteltu.

Riitta kertoi jo ainakin yhden papinkin halunneen varata itselleen oman kappaleen. Ei ihme, vaate on kaunis kuin koru.

Itse varasin myös omani, meidän täytyykin Pian kanssa tästä lähtien blogata aina työasut päällä ;) Sovitin muuten miestenkin mallia ja emmin kahden välillä mutta päädyin lopulta tunikaan. Molemmat olisivat olleet hyvät, toinen malliltaan hiukan lyhyempi ja leveämpi.

Kohta näitä Kallion seurakunnan kultaristejä saa bongata katukuvasta. Ja jos tekee mieli omaa kappaletta, niin vapaaehtoisissa työtehtävissä löytyy kirjoa ja valinnanvaraa. Se olisikin muuten oman blogipostauksensa arvoinen juttu.

Anu

Tämä rakennus olemme me

Tässä valmistetaan taidetekstiiliä Alppilan kirkkoon ja puretaan ompelutraumaa. Anna Matilaisen suunnittelema tekstiili sai muotoaan trashionista Outi Pyyn vetämisssä työpajoissa viikonloppuna. Työ on nimeltään Tämä rakennus olemme me ja se on Annan lopputyö muotoiluopintoihin. Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on teologi.

Teos koostuu maalatusta kankaasta sekä siihen ommelluista tummista hahmoista ja se on tarkoitus pingottaa ja kiinnittää seinälle. Minusta suunnitelma on erittäin hieno. "Siinä on talo", joku lapsista näki. Itse huomasin talon katolla ristin. Suunnittelija hämmästyi, ei hän ollut sellaista ajatellut. Kun kanttori Vivika tuli seuraamaan työskentelyä, huomasimme että siinähän onkin kuoro ja Vivika korkeimpana hahmona johtamassa sitä. Anna kertoi, että hänellä oli työtä suunnitellessaan mielessä myös Alppilan kirkko rakennuksena tiloineen ja työpajoineen, yhteisöllisen tekemisen paikkana. Hyvin monitulkintainen työ, tykkään.

Annalla oli taiteellinen puoli ja kristillinen symboliikka hallussa, Outilla puolestaan on kokemusta työpajojen järjestämisestä. Hän antoi Annalle muutaman neuvon koskien työn teknistä toteutusta. Isoa työtä kierrätysmateriaaleista tehdessä kannattaa valita helpot värit (eli sellaiset joita on kirppiksellä yllin kyllin) ja pitää värialueet selkeinä. Tässä työssä ommeltavat kankaat ovat harmaata ja mustaa. Yhteisöllisesti toteutettavan työn tulee ompeluteknisesti olla hyvin yksinkertainen. Tässä työssä pärjää ottamalla neulan kauniiseen käteen ja pistelemällä harsinpistoja.

Mikäs se ompelutrauma nyt sitten oli? No se on ompelijaäidin allekirjoittaneelle aiheuttama trauma. En vieläkään ompele nappia tai parsi sukkaa, saati sitten mitään vaativampaa, koska en kuitenkaan osaa täydellisesti. Sen sijaan kuljetan kaikki omat sekä neljän lapsen rikkinäiset, parsittavat, korjattavat, tuunattavat ja ommeltavat junalla äidille ja takaisin. Siitäs äiti sait, sen se lapselle ohimennen heitetty arvosteleva kommentti teki. Tänään sain kokea että tadaa, sehän pysyy kiinni kun pistelen. Olipahan terapeuttinen ja eheyttävä kokemus. Ties vaikka oppisin kiinnittämään vielä napinkin.

Tätä käsityöterapiaa on tarjolla vielä ensi viikon lauantaina ja sunnuntaina. Kuten Outi Pyy sanoo, "Ompeluseurat olivat naisten facebook ennen kuin internet keksittiin." Miehetkin toki tervetuloa.



Trashion tarkoittaa käytettyjen vaatteiden ja tekstiilien kustomointia sekä kierrätysmateriaaleista tehtyä muotia. 

Lisää inspiraatiota Outi Pyyn blogissa.




Teksti ja kuvat: Anu Rask