Seurakunta menee maalaismarkkinoille – tule moikkaamaan!

Hakaniemen torilla kesällä. (Kuvasta kiitos hel.fi -sivusto!)

Hakaniemen torilla järjestetään maalaismarkkinat joka kuun ensimmäinen sunnuntai klo 10–16, niin tämänkin viikon sunnuntaina.

Yhtä kauan kun näitä markkinoita on järjestetty, olen ajatellut, että siellä kuuluisi myös seurakunnan olla. Helsingin seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa vuoden ajan työstetty Toimintakulttuurimuutos-hanke antoi itselleni uutta pontta ryhtyä toimiin. Hankkeen teeseissä lukee, että seurakunnan tulee olla siellä missä muutkin, ja niin näkyvänä, että jokainen sen huomaa.

Kallion kultaristipaitojen hankkiminen oli ensimmäinen askel näkyvämpään suuntaan ihmisten parissa yhdessä “pantapaitaisten pappien” kanssa. Nyt jalkaudumme torille. On ilo, että Kallion seurakunnassa niin työntekijät kuin seurakuntalaiset ovat niin innostuvaa  porukkaa, että ei tarvitse muuta kuin kertoa idea, niin valmista syntyy.

Olemme näkyvästi torilla ihmisten vuoksi. Kenenkään, jolla on asiaa tai halu tulla keskustelemaan, kuulemaan, kertomaan elämästään tai ihan mistä vaan toisten seurakuntalaisten ja työntekijöiden kanssa, ei tarvitse miettiä, mistä seurakunnan väkeä löytyy ja mihin kellonaikaan.

Mukana on ainakin kaksi pappia, kaksi diakonia ja neljä seurakuntalaista ottamassa vastaan ja kuulemassa torilla kulkijoita.

Meillä on torilla oma teltta, ja meidät tunnistaa panta- tai kultaristipaidasta. Kohtaamisten rinnalla tarjoamme mehua, keksejä, karkkeja, ilmapalloja, piispan rukouskortteja. Lisäksi jaossa on Kallion seurakunnan kevään ohjelmaesite. Esillä on myös aloitelaatikko, ja pidämme leikkimieliset arpajaiset.

Katselemme, kuuntelemme ympärillämme tapahtuvaa ja olemme kuulolla kaikesta, mitä kukin haluaa meille tulla kertomaan ja jakamaan.

Kirkko on seurakuntalaisten, ja tulevaisuutta voidaan rakentaa vain yhdessä.

Riitta

Kallion kultaristi

Joskus asiat tapahtuvat nopeasti. Noin kuukausi sitten kalliolainen seurakunnan luottamushenkilö Riitta Asikanius ehdotti, että seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöille pitäisi hankkia asu, oma "pantapaita",  josta näkee heti että kirkon hommissa ollaan.

Kirkkoherra Laajasalo otti ideasta kopin ja saman tien otettiin yhteyttä seurakunnan alueella asuvaan Paola Suhoseen ja hänen sisareensa Pirjoon. Nyt Riitalla on käsissään kauniisti laskeutuvat ja laadukkaat uunituoreet paidat ja tunikat, joiden mustassa etumuksessa hehkuu komea kultalangalla kirjailtu risti ja niskassa lukee teksti Kallion Seurakunta.

"Olin pohtinut vaateasiaa pitkään, mutta asia konkretisoitui jälleen käydessäni vapaaehtoistyössä pakolaiskeskuksessa yhdessä SPR:n työntekijän kanssa. SPR:n ihminen erottui heti liivinsä ansiosta, mutta seurakunnasta tulevalla henkilöllä ei ollut mitään millä erottua keskuksessa vapaaehtoiseksi auttajaksi", Asikanius pohtii. Hän kertoo myös, että joskus ulkomaalaiset ystävät ovat ihmetelleet, miten vähän kirkko näkyy Suomen katukuvassa. Kaduilla ei tule juurikaan vastaan uskonnollisia symboleita kantavia ihmisiä ja uskonnollisten rakennusten symbolit saattavat olla melkein huomaamattomia.

Ivana Helsingin Paola ja Pirjo Suhonen lupautuivat suunnittelemaan vaatteet, ja seurakunta saa hankkia ne tuotantokustannushintaan. Naisten tunika on malliltaan sama kuin Ivana Helsingin uuden Heart of Gold -malliston hirvitunika, miesten paidan malli on tätä tarkoitusta varten suunniteltu.

Riitta kertoi jo ainakin yhden papinkin halunneen varata itselleen oman kappaleen. Ei ihme, vaate on kaunis kuin koru.

Itse varasin myös omani, meidän täytyykin Pian kanssa tästä lähtien blogata aina työasut päällä ;) Sovitin muuten miestenkin mallia ja emmin kahden välillä mutta päädyin lopulta tunikaan. Molemmat olisivat olleet hyvät, toinen malliltaan hiukan lyhyempi ja leveämpi.

Kohta näitä Kallion seurakunnan kultaristejä saa bongata katukuvasta. Ja jos tekee mieli omaa kappaletta, niin vapaaehtoisissa työtehtävissä löytyy kirjoa ja valinnanvaraa. Se olisikin muuten oman blogipostauksensa arvoinen juttu.

Anu