Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirkkosuklaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirkkosuklaa. Näytä kaikki tekstit

7.12.2015

Meidän oma kahvila, meidän omassa kirkossa


Alppilan kirkon tuloaula: kolea, kalsea, kylmä, kivinen…

…vaan ei enää! Aulan muodonmuutos alkoi jo tämän vuoden kesän kynnyksellä, mutta tänä syksynä se on saanut viimeisen silauksensa ja nyt Alppilan kirkon kahvila kutsuu astumaan sisään.












Miksi kahvila on mielestäni niin hieno?

Siellä on kaunista: sulavasti muotoillut pöydät, lämpöä tuovat valaisimet, mukavat pehmeät rahit, lasten leikkipaikan räsymatot, tyynyt, lelut. Nautin ja hymyilen katsellessani ympärilleni.

Siellä on herkkuja: Meillä on koko Suomen ensimmäiset kirkkosuklaat! Meidän oman kokkimme Manuelin itse tekemät suklaapalat maistuvat suklaan lisäksi kahville ja karamellille. Valikoimassa on myös Suklaakeisarin raakasuklaita sekä Chjokon praliineja. Uusi kahvikone tekee vahvaa ja hyvää espressoa, lattea ja cappuccinoa. Erityismaininta patongeista, joissa täytteenä espanjalaista tortilla de patatas -munakasta.

Siellä on seuraa: kirkon aulan läpi kulkee päivän aikana paljon väkeä, mutta nyt osa istahtaa hetkeksi alas. Päiväkerholaisten vanhempia odottamassa ja juttelemassa, ihmisten tapaamisia, kokouksia, keskittynyttä työntekoa oman läppärin takana. Perjantaisin kahvila täyttyy lapsista ja perheistä.

Näitä kaikkia saattaa saada kyllä muualtakin, siis kivaa sisustusta, hyvää ruokaa, seuraakin.

Mikä on tärkeintä on se, että kahvila on meidän.

Kahvilan idea tuli seurakuntalaisilta. Sitä alkoi alun perin kehittää Riikka jo pari vuotta sitten ja nyt syksyllä Anu. Kun kenelläkään ei tuntunut olevan aikaa tai kiinnostusta kahvilan pitämiseen hengissä, Anu tarttui toimeen, kysyi Manua mukaan ja on koko syksyn ajan vapaaehtoistyönä työskennellyt kymmeniä ja kymmeniä tunteja kahvilan parissa. Hän on etsinyt huonekaluja, hankkinut meille oman Alppila-teesekoituksen yhdessä paikallisen yrittäjän kanssa, löytänyt valaisimia, kankaita, astioita. Anu on järjestänyt avajaiset ja pikkujoulut, tiedottanut, kutsunut, koonnut, luonut visiota kulmakuntamme kahvilasta ja omaa yhteisöä sen ympärille.

Lopputulos on kotoisa, tyylikäs kahvila maistuvine tarjoiluineen. Ja ennen kaikkea kävijät tervetulleeksi toivottava yhteisö, johon on nyt entistä matalampi kynnys tulla mukaan.

Viime viikolla kahvilassa vietettiin jo pieniä pikkujouluja suklaata, glögiä ja torttuja maistellen.










Pikkujoulupäivänä tiskille tuli myyntiin myös lahjakortteja kahvilaan tai lauantaibrunssille. Niitä ehtii käydä ostamassa joululahjaksi vielä ennen joulua.

Kaikki ei ole ihan valmista, seinään on tulossa vielä hieno maalaus ja monia pieniä juttuja säädetään. Avajaisia vietetään vuodenvaihteen jälkeen, nähdään viimeistään silloin!

Pia


3.11.2015

Kirkkosuklaata maistelemassa ja yllättäen taiteilemassa



Nyt onkin aika paljastaa, että Alppilan kirkon kahvilassa tapahtuu paljon uutta! Yksi herkullinen uusi juttu on jo kirjaimellisesti tiskissä, sillä kahvilassa on nyt tarjolla uusia suklaisia herkkuja. Kävin tyttäreni kanssa maistelemassa koepaloja ihanuuksista viime viikolla. Ai että oli hyviä, kiitos ja NAM – kyllä maistui meille molemmille!

Raakasuklaat tulevat kirkolle Suklaakeisarilta, praliinit Chjokosta ja suloisen pehmoiset Kirkkosuklaat tekee keittiömme oma taituri Manuel, tuttavallisemmin tietenkin Manu. Jo pitkään Alppilan brunssin herkuista vastannut Manu on ottanut nyt suuremman roolin myös kahvilan puolella.





”Haluun tommosen, missä on lumihiutaleita päällä.” 
Suklaakeisarin kookossuklaa maistui äidille ja tyttärelle.




Tarjolla oli myös Manun leipomia "puolikuita" (eli vauva-croissantteja, sanoi lapsi!)  
ja pan de chocolad -suklaaleipiä.


Keskittyneen suklaanmaistelu- ja pillimehuhetkemme päätteeksi huomasimme sattumalta, että kahvilassa oli alkamassa Tuulikki Karun ohjaama lasten kuva- ja sadutustyöpaja, johon saapui mukaan tuttuja kavereita. Meidätkin toivotettiin seuraan tervetulleeksi. Vaikka esiliinan pukeminen päälle jostain syystä jännittikin hirveästi, niin lopulta taide vei mennessään ja tuloksena oli mahtavia teoksia. Näitä kutsutaan kuulemma ”pääjalkaisiksi”.




Iloiset tyttöset tukka pystyssä: ”Tässä on mä ja mun ystävä. Me ollaan punaisia, 
koska me ollaan tyttöjä."



”Tässä on koko meidän perhe.”




Taiteilijat työssä. Isommasta tytöstä on pienen aina hyvä katsoa mallia.


Tuulikki kertoi, että lasten kuva- ja sadutuspaja järjestetään uudelleen helmikuussa, ja olemme jo ilmoittautuneet mukaan. Ryhmiä tulee olemaan kaksi: 3–4 vuotiaille sekä yli viisivuotiaille. Jos haluat mukaan pääjalkaisia tai muita teoksia maalailemaan, voit kysellä pajasta lisää Tuulikilta, puh. (09) 2340 3604.


Mukavaa alkavaa viikkoa!
Pia


Näkökulmat: Purukumi

Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua.  Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...