Uutta Kallion kulmilla: yhteisömedia syntyy

Kun Kallion kulma -blogia aloiteltiin, me tekijät haaveilimme sen jonain päivänä kasvavan koko seurakunnan yhteiseksi mediaksi. Ajattelimme, että blogi olisi kaikille yhteinen tila, jossa voi piipahtaa milloin vain – ja johon kuka tahansa yhteisömme jäsen voisi kirjoittaa ja puhua itseään koskettavista asioista.

Jutut kertoisivat elämästä kaupungissa, sen ihmisistä, uskosta ja epäuskosta, toivosta ja rakkaudesta. Siis kaikesta siitä, mikä on tärkeää ja ajankohtaista, ja mitä seurakunnassamme ja sen alueella on meneillään.

No nyt tämä tapahtuu!

Kallion kulma ottaa ison harppauksen ja kasvaa haaveidemme yhteisömediaksi. Ja tähän tarvitaan mukaan ihmisiä, ehkä juuri sinut?

Rekrytoimme nyt monenlaisia vapaaehtoisia jäseniä Kallion kulma -yhteisömedian tuotantotiimiin. Kurkkaa alla oleva ilmoituksemme ja kerro, mitä sinä haluaisit ja osaisit tehdä. Vastavuoroisesti me valmennamme tekijöitä, tarjoamme mentorointia ja alan koulutuksia, verkostoidumme aktiivisesti viestinnän, markkinoinnin ja media-alan ammattilaisten kanssa pääkaupunkiseudulla ja ennen kaikkea opimme toisiltamme.

Tervetuloa mukaan, tulethan! Ole yhteydessä meilillä tai puhelimitse tai tule moikkaamaan Kallion kirkolle 16.9. Klo 12 alkaen Ovi on auki! -tapahtumaan.



Tapaamisiin!
Pia


Rekrytointi-ilmoitus: Tule tekemään uutta yhteisömediaa

Olemme kehittämässä Kallion kulma -blogia monikanavaiseksi koko seurakunnan yhteisömediaksi.

Etsimme nyt joukkoomme eri-ikäisiä vapaaehtoisia alan ammattilaisia ja opiskelijoita, kirjoittajia ja bloggaajia, kuvaajia ja videokuvaajia, kuvittajia ja graafikoita kehittämään yhteisömedian brändiä ja tekemään sisältöjä Kallion ja seurakunnan ihmisistä ja ilmiöistä noin 1–2 krt kuukaudessa.

Yhteisömedia on paikka kokeilla ja oppia uutta ja saada mentorointia viestinnän ammattilaisilta. Innostavan yhteisön lisäksi tarjoamme vuoden mittaan 4–5 koulutusta monikanavaiseen sisällöntuotantoon liittyen.

Vapaaehtoisten rinnalla yhteisömedian sisältöä tuottavat myös seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset viestinnän ammattilaiset.

Hae mukaan. Kokoamme yhteisömediaa parhaillaan. Laita vapaamuotoinen hakemus ja mahdolliset työnäytteet meille ja kerro miksi juuri sinä haluaisit olla mukana. Mukaan otetaan 5–10 osaajaa noin vuodeksi.

Tule tutustumaan tekijöihin ja kuulemaan yhteisömediasta lisää Ovi on auki! -tapahtumaan Kallion kirkkoon lauantaina 16.9. klo 12.

Kysy lisää ja lähetä hakemus: kallionkulma@gmail.com, Pia Pihlaja p. 050 590 8717
Viestinnän projektipäällikkö Anu Merenlahti, anu.merenlahti@evl.fi tai p. 050 330 4369.

Rakas päiväkirja - viikko kuvina

Anu ja minä fiilistelimme tätä blogia sekä Kalliota ja Alppilaa Instagram-kuvapalvelussa viime viikon. Saimme mahdollisuuden päivittää Kirkko Suomessa -tiliä seitsemän päivän ajan. Tilin päivitys kiertää vuorona ihmiseltä toiselle, ja jokainen päivittäjä saa siis yhden viikon ajan kertoa tunnelmiaan sen kautta.

Mielestämme Kirkon Instagram-tilin idea sopi meille hyvin: kuten Kirkko Suomessa, niin myös mekin Kallion kulmassa olemme monella äänellä ja usealta eri kantilta elämää ja kirkkoa tarkasteleva porukka

Alla kaikki viikon aikana julkaisemamme kuvat. Kirkon tiliä voi jatkossakin seurata täällä:
https://www.instagram.com/kirkko_suomessa/

Kiitos, että saimme olla viikon ajan Kirkko Suomessa!

Kuvat ja teksti: Pia & Anu

Kallioon, kukkulalle

Asun putkiremonttia paossa Papistontalossa Suonionkadulla. Kun tiesin, että remontti tulee, toivoin pääseväni evakkoon juuri tänne. Jokin tässä kaupunginosassa kiehtoi ja nyt voin sanoa, että vaistoni oli oikeassa. Olen viihtynyt erittäin hyvin. Kuten Instagram-tilinikin todistaa, rakastan Kallion katutaidetta: tarroja, graffiteja ja tämän kaupunginosan arkkitehtuuria. 

Pappeuteni on kestänyt vasta puolitoista vuotta, mutta merkittävän osan sen keskeisistä hetkistä olen kokenut juuri Kallion seurakunnan alueella. Ehkä ikimuistoisimpana hetkenä on Alppilan kirkolla Marjaana Toiviaisen ideoimassa tapahtumassa vietetty joulu. Kallion kirkko on myös melkeinpä kotikirkkoni.

Pappina ja kirkollisiin medioihin erikoistuneena tuottajana uskon, että juuri Kalliossa luterilaisen kirkon tulevaisuus uhkineen ja mahdollisuuksineen tulee iholle. Uuden tekeminen ei ole todellakaan helppoa, mutta täällä uusia avauksia kirkon työtavoissa tuntuu syntyvän yllättävän usein. Innostava ja mediahuomiossa kylpevä kirkkoherra ansaitsee kiitoksen, mutta rohkenen väittää, että Kalliossa on poikkeuksellisen hyvät työntekijät papeista allekirjoittaneen monesta pulasta pelastaneisiin suntioihin. Tämäkin blogisivusto kertoo sitoutuneiden ja osaavien vapaaehtoisten suuresta merkityksestä. Potentiaalia on, mutta toki myös haasteita.

Kalliossa on yksi maamme alhaisimmista kirkkoon kuulumisluvuista, silti juuri täällä kukoistaa luterilaisuuden ulkopuolellakin monipuolinen ja elävä kristillinen seurakuntakulttuuri. Esimerkkinä vaikkapa Suur-Helsingin seurakunnan elävä ja kasvava yhteisö, jolta meillä luterilaisilla olisi esimerkiksi sosiaalisen median hyödyntämisessä paljon opittavaa. 

Miksi kristillisyys kukoistaa Kalliossa? Väitän, että jäsenmäärän lasku on herättänyt meidät toimintaan. Kristinusko on pohjimmiltaan vastarintaliike, jonka yhteisöllinen voima perustuu juuri alakynnessä olemiseen ja heikossa asemassa pyristelevän lähimmäisen huomioimiseen. Minusta avain on ihmisten kohtaamisessa, rinnalle asettumisessa ja lähimmäisten palvelemisessa.

Välttelyn ja byrokratiaan hautautumisen aika on ohi. Meidän tulisi keskittyä toimimaan ja välittämään Nyt on korkea aika nostaa katse maasta taivaaseen ja samalla omasta navasta lähimmäisen silmiin. Muutos ei ole helppo, mutta Jumala pitää huolen hulluistaan, jos ei pidä, on viimeisen seurakuntalaisen viimeinen palvelus sammuttaa valot poistuessaan komeasta kirkostamme.

”Hiljaisen menneisyyden opit ovat riittämättömiä myrskyisessä nykyhetkessä. Tämä tilanne on täynnä vaikeuksia ja meidän on kasvettava sen mukana. Koska tilanteemme on uusi, meidän on ajateltava uudella tavalla ja toimittava uudella tavalla. Meidän tulee rikkoa vanhan lumous ja siten pelastaa maamme.”

— Abraham Lincoln​

Teksti ja kuvat: Jan Ahonen

Kirjoittaja on Valomerkki.fi:n tuottaja ja mediapastori. 
Tammikuussa ilmestyy hänen osaltaan kirjoittama Somempi seurakunta – sosiaalisen median opas. 

Instagram: janerik 1897, Twitter: @janahonen

Hurmaamassa ja houkuttelemassa

Kävimme eilen Anun kanssa kertomassa Kallion kulma -blogista ja sen ympärille syntyneestä yhteisöstä Kallion seurakunnan työntekijöiden aamukahveilla.

Huomenta! Blogistit ottivat aamukahvi-selfien. Oikealla Anu, vasemmalla Pia.

Olimme molemmat nukkuneet huonosti edellisen yön, ja Anu sanoi jälkeenpäin, että hänellä oli ollut paitakin nurinpäin. Minä taas en paidasta huomannut mitään, kun olin niin silmät aamusikkurassa. Olen kyllä elävä todiste siitä, että yksi kuppi kahvia ei todellakaan riitä herättämään aamu-unista ihmistä! Mukana ollut Vappu-vauva oli onneksi iloinen ja pirteä.

Aamun tunnelma oli meistä tosi hyvä, ja iloksemme blogi oli suurimmalle osalle kahvittelijoista jo tuttu. Saimme kuulla kannustavia ja positiivisia puheenvuoroja, kiitos niistä. Tuntui tosi hyvältä!

Yksi kuppi ei tänä aamuna Pialle riittänyt. 

Kerroimme blogin tarinan: tutustuimme Anun kanssa sattumalta Kallion kirkon iltavahtivuorossa, ja Anun kypsyttelemä idea seurakuntalaisten blogista sai minut heti innostumaan. Sitten palloteltiin nimeä ja toteutusta pitkään ja hartaasti - kunnes Kallion kulma vihdoin näki virtuaalisen päivänvalon noin vuosi sitten.

Tekstejä on nyt jo miltei 50, kirjoittajia ja kuvaajia yli kymmenen. Aiheina ovat olleet monet seurakunnan toimintaan liittyvät asiat, esimerkiksi fillaripaja, messut, brunssi, lasten perjantait, Kallion kantaattikuoro, Päiväkansa, torstaina iltapäivällä -keskustelut ja muskari. Toisaalta on myös hienoja pohdiskelevia tekstejä ja kuvia. Haave moniäänisyydestä on alkanut toteutua.

Ja tässä siis olemme nyt. Paljon uutta on tulossa, ja blogi on saanut huikeaa nostetta alleen.

Mitä siis halusimme sanoa teille, hyvät seurakuntamme työntekijät?

Viestimme lyhykäisyydessään on: Tulkaa, hypätkää mukaan! Tulkaa olemaan läsnä kanssamme blogiin, kertokaan meille teidän työstänne, ajatuksistanne, kokemuksistanne, unelmistanne! Puhukaa seurakunnasta, Alppilasta ja Kalliosta, tästä kaupungistamme, seurakunnan toiminnasta, yhteisöstämme, kirkosta, uskosta ja elämästä. Kertokaa näistä kirjoittamalla blogiin tai ottamalla kuvia itsellenne tärkeistä asioista. Keskustelkaa tekstien kommenteissa, tykätkää meistä Facebookissa, seuratkaa meitä Instagramissa, jakakaa ja peukuttakaa juttujamme jos siltä tuntuu, kertokaa meistä kavereillenne ja tapaamillenne ihmisille. Vinkatkaa, jos tiedätte jonkun kirjoittajan, hyvän haastateltavan tai kiinnostavan tapahtuman.

Me olemme seurakunta, ja tämä on meidän oma blogimme: kerrotaan tarinaamme yhdessä! Kiitos, että saimme tulla aamukahville kanssanne.


Pia

Voiko seurakunta elää ja hengittää myös netissä?

Olen täällä blogissa kertonut aiemmin vuoden alusta alkaneesta luottamustehtävästäni Kallion seurakuntaneuvostossa.

Edellisessä kokouksessamme keskustelimme muun muassa viestinnästä. Siis tavallaan siitä, miten seurakunta kertoo jäsenilleen – ja muillekin kalliolaisille ja alppilalaisille – siitä, mitä meillä on meneillään ja mitä tapahtuu. ”No, sehän hoituu Kirkko ja kaupunki -lehden ilmoituksilla!”, sanoo moni. Toisaalta, ”Eihän niitä lue kukaan!”, toteaa toinen.

Kirkko ja kaupunki. Tuleeko viesti perille?

Minä ajattelen, että viestintä on muutakin kuin ilmoittelua ja tiedotusta. Se on keskustelua.

Kun aloitimme tämän blogin, halusimme avata kurkistusikkunan Kallion seurakunnan elämään. Mutta ikkunasta kurkistelun lisäksi halusimme avata polun, jonka varrella saattaisi sopivissa kohdissa syntyä jutustelua ja yhteisiä kokemuksia.

Kun omassa työssäni viestintäkonsulttina pähkäilen yritysten ja organisaatioiden viestinnän pulmia, usein ratkaisujen toivotaan löytyvän teknologiasta: uusista tavoista välittää viestejä perille vaikka juuri blogissa, Facebookissa tai jossain muussa uudessa kanavassa. Teknologia antaa mahdollisuuden kertoa asioista, mutta yhteisen kokemuksen syntymiseen tarvitaan muutakin. Vaan mitä?

Onko olemassa jotain sellaisia piirteitä, jotka auttavat tai toisaalta vaikeuttavat yhteisöllisyyden löytymistä virtuaalisesti? Miten eri kanavat, kuten tämän blogin kirjoitukset tai Kallion kulman Instagram-kuvat, voivat luoda lukijalle tunteen siitä, että hän kuuluu samaan porukkaan? Onko ylipäätään merkityksellistä kuulua virtuaalisesti seurakuntaan tai mihinkään muuhunkaan kulmakuntaan? Olisiko mahdollista löytää seurakunnan sosiaalisen viestinnän teesit?

Kallion kulman Instagramissa on tuokiokuvia Kallion seurakunnan elämästä.

Nämä kysymykset kiinnostavat ja vaivaavat minua siinä määrin, että olen suunnitellut aloittavani pitkään pöytälaatikossa uinuneen graduni työstämisen tästä teemasta. Aika ajoin saatan siis kertoa täällä blogissakin tutkimukseni edistymisestä - ja myös tuskailla, jos olen juuttunut johonkin kimuranttiin kohtaan.

Keväistä sunnuntaita!

Pia

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

”Ensimmäistä kertaa täällä, hei vaan, juu. Olen jännittynyt, innostunut, kiitollinen. Ihan tällainen tavallinen riviseurakuntalainen, pienen tytön äiti Alppilasta, viestintäkonsultti. Aika pihalla vielä, mutta eiköhän tässä päästä kärryille.” 

Näin olen esitellyt itseäni viime viikkoina ja päivinä, kun Kallion seurakunnan uusi seurakuntaneuvosto on aloitellut toimintaansa, ja olen tutustunut muihin seurakunnan luottamushenkilöihin ja henkilökuntaan.

Parissa vuodessa olen (ihmeekseni!) löytänyt aivan mielettömän ihanan ja lämpöisen kulmakunnan itselleni Kallion seurakunnasta. Tie kulki aluksi lapseni kanssa vauvakerhon kautta muskariin, ja nyt olen yksi uusista, syksyllä valituista seurakuntaneuvoston jäsenistä.

Blogissa kerron lapsiperheen elämästä Kallion seurakunnassa, kokemuksistani seurakuntaneuvostossa - ja varmastikin usein Alppilan kirkon brunssista, jonka alkamista odotan jo vesi kielellä!

Kirjoitan kun ehdin, mutta paljon varmasti myös napsin puhelimen kameralla tärkeitä hetkiä talteen. Niitä otoksia jaan täällä blogissa, sekä myös Kallion Kulman Instagram-tilillä. 

Ja tässä minä tänään, jännittyneenä, innostuneena, kiitollisena. Hei vaan!
Pia

Viiden minuutin pysäkki

Viiskulma on tunnettu viiden kadun risteys Punavuoressa, mutta tiesitkö että Alppilassa sijaitsee Kuuskulma? Aukion kuusi särmää muodostuvat Kajaaninkadun, Kirstinkujan, Viipurinkadun ja Porvoonkadun risteyskohdassa. Aukiolla oleva ratikkapysäkki on legendaarinen kolmosen ratikan päätepysäkki, Viiden minuutin pysäkki, jossa raitiovaunut ottivat aikanaan ajantasaustauon. Aukio ja pysäkki sijaitsevat aivan Alppilan kirkon naapurissa, seuraavan pysäkin nimi on Linnanmäki ja se tuo suoraan kirkon ovelle.

Viiden minuutin pysäkki pyöri mielessäni, kun mietimme nimeä tälle blogille. Emme lopulta valinneet nimeä ääkkösten ja pituuden vuoksi, mutta pidän ajatuksesta vieläkin. Jospa blogista tulisikin viiden minuutin pysäkki, missä olisi mukava käydä ottamassa pieni ajantasaustauko. Blogimme on kurkistusikkuna yhden kaupunkilaisseurakunnan elämään. Toiveena on, että saamme mahdollisimman monta seurakuntalaista ja seurakunnan työntekijää innostettua seurakunta-arjen moniäänisiin kuvauksiin.

Idean ja toteutuksen takana olemme kaksi Kallion seurakunnan jäsentä, Pia ja minä, Anu. Pia esittelee itsensä omassa postauksessaan, tässä muutama sana minusta. 

Yksitoista vuotta sitten, vasta kaupunkiin muuttaneena, perustin perhettä Kallion kirkon tornin varjoon. Yllätyksenä itselleni tuon kylän keskellä seisovan tornin juurella eläminen osoittautui rakkaaksi ja tärkeäksi. Monestakin näkökulmasta, oppiakseni ja ymmärtääkseni enemmän päädyin opiskelemaan teologiaa. Mutta myös aivan käytännössä: en voinut perheineni enää harkita muuttoa alueelta, jotta emme olisi joutuneet vaihtamaan seurakuntaa josta oli tullut koti. Niinpä jäimme asumaan.

Tässäpä vielä muutama riimi M.A. Nummiselta. Hän sanailee Viiskulmasta kappaleessa Viiskulmassa on viisi kulmaa, mutta voin samaistua moniin ajatuksista kuljeskellessani itse Kuuskulmassa.

Viiskulmassa on viisi kadunkulmaa

ja siitä lähtee viisi katua eri ilmansuuntiin.

Kuljen siellä öisin ja mietin mitä tekisin vanhempana

mutten ole keksinyt vielä yhtään mitään. 

Ammatinvalinta on vaikeampaa kuin tyttöystävän.

Tervetuloa kyytiin, toivottavasti tänne tallentuu monta kultaista hetkeä. 

Anu