Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katri Korolainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katri Korolainen. Näytä kaikki tekstit
30.3.2016
Iltateet -keskustelusarja Alppilan kirkon kahvilassa
Alppilan kirkon kahvilassa alkavat keskustelevat tiistai-illat. Mielestäni tulossa on aika hieno sarja ja kiinnostavia aiheita.
Koko juttu sai alkunsa eräästä laiskasta aamupäivästä, jolloin joimme kahvia ja pidimme blogikokousta. Pia oli sattumoisin laskenut pöydälle Katri Korolaisen gradun, joka käsittelee Sörnäisten seurakuntien sosiaalista kontrollia vuosisadan alussa. Mielenkiintoista, eikä tätä vuonna 2012 valmistunutta gradua ole oikeastaan koskaan kunnolla esitelty Kallion seurakuntalaisille. Pohdimme, mikä voisi olla sopiva tilaisuus pureutua seurakuntamme historiaan.
Itse mietin samaan aikaan kahvilan aukioloaikoja ja hiljaisia tiistai-iltoja. Kuuteen asti pidennetty aukioloaika tuntui kyseenalaiselta, kun aulassa muutaman viikon toiminut lasten taidekurssi ja yksi talon kuoroista olivat juuri lopettaneet tiistai-iltaiset käyntinsä.
Kauan ei tarvinnut pyöritellä kun idea oli syntynyt.
"Ja hei Marjaanan piti tulla jossakin välissä pitämään sitä Tottelemattomuuskoulua!"
"Saisikohan siitä Alppilan kirkon arkkitehtuurista uusintaa, se oli superkiinnostava?..."
"Suostuisikohan Maikki puhumaan seinämaalauksen sosiaalisesta puolesta ja kertomaan kahvilan uudesta ilmeestä?..."
Nyt meillä on sitten keskustelusarjan huhtikuu koossa. Tule mukaan kuulemaan, kysymään ja oppimaan!
Käy myös tykkäämässä kahvilan fb-sivusta jos et vielä ole käynyt. Sieltä saa lisätietoa tapahtumista.
Anu
1.2.2016
Kirkkopolitiikkaa blogissa, osa 2: Kallio, toivon vai epätoivon seurakunta?
Kallion kirkon ympärille piirtyy Suomen ainoa neliökilometri, jonka asuintiheys on sama kuin Manhattanilla. Kivikaupunginosan korkeahkot talot kätkevät sisäänsä lähinnä yksiöitä ja kaksioita. Yli neljän hengen tai 70 neliön asuntoja meillä on harvassa. Tilastollisesti Kallion asujaimisto vaihtuu joka neljäs vuosi: 40 000 tuhatta ihmistä muuttaa Kallioon ja sieltä pois nelivuosittain. Koska kaikki eivät lähde, on alueen muuttovirta todellisuudessa vielä tiuhempi.
Uskonnollinen yhteisö on seurakunnan määritelmä. Miten ikinä näin vaihtuvasta asujaimistosta voi saada yhteisön? Alue, jonne tullaan vain käymään, muutamaksi vuodeksi opiskeluaikana tai työuran alussa. Väliaikaisuus, piipahdus leimaa Kallion mainetta ulkopuolisten silmissä. Uskollisia kalliolaisia, etenkään uskollisia kalliolaisia seurakuntalaisia on häviävän vähän. Tämä näkyy myös tilastoissa: Kallio oli Suomen ensimmäisiä seurakuntia, joiden jäsenmäärä tippui alle puoleen alueen asukkaista. Eikö tämä ole jo lopun alkua, epätoivoa syvimmillään?
Toisaalta seurakunnan työ Kalliossa on aina ollut haastavaa: alue kehittyi nopeasti ja hallitsemattomasti 1800-luvun lopussa ilman kaupunkisuunnittelua tai viranomaisvalvontaa Sörnäisten rannan teollisuuslaitosten ympärille. Köyhät tehdastyöläiset tarvitsivat koteja läheltä työpaikkaa ja väsäsivät puutaloja minne sattui kukkulan eri puolille. Sörnäisten seurakunnat perustettiin 1906, jolloin alueella ei ollut kirkkoa tai virastoja. Sen sijaan työväenliike oli ottanut Kallion omakseen ja arvosteli kirkkoa ankarasti. Heti alusta asti juopa tuomitsevan kirkon ja jumalattomien työläisten välillä oli syvä. Kirkko kuitenkin rakennettiin, seurakunta syntyi ja kasvoi jopa yli 1918 sodan ilman suurempia konflikteja.
Nykyään seurakuntamme on jatkuvasti esillä, paradoksaalisesti erityisesti toivon symbolina. Varovaiseksi ja mauttomaksi haukuttu evankelis-luterilainen kirkko saa Kalliossa aivan erilaiset kasvot: hauskat, rohkeat ja moniarvoiset. Samalla kun Kalliossa vietetään ennätysmäärä hengellisiä tilaisuuksia (arkisin aamurukoukset 7.30, päivärukoukset klo 12, raamatunlukua klo 16, iltamessu klo 18), on seurakuntamme mukana Kallio Block Party -festareilla sponsoroimalla Bajamajat tekstillä “Kirkko auttaa hädässä”. Kallio on sateenkaariväen seurakunta, jossa vapaaehtoisille annetaan tilat toimintaan ja Ivana Helsinkiä niskaan. Kalliossa kokeillaan, revitellään ja korjataan vuorotellen. Täällä ei pelätä kritiikkiä, vaan kaavoihin kangistumista. Uudistumme seurakuntalaistemme mukana. Tai ainakin parhaamme mukaan yritämme.
Kuulin jokin aika sitten Pohjois-Suomesta pääkaupunkiseudulle muuttaneelta kirkon ammattilaiselta, että hän haluaisi asua nimen omaan Kalliossa, koska seurakunnassa on kuulema niin hyvä meininki. Minulle hyvä meininki lähtee siitä, että olemme vahvasti sanomamme takana, toivon ja rakkauden hulluttelevina lähettiläinä yhdessä.
Katri Korolainen
Kirjoittaja on ylpeästi kalliolainen, tämän seurakunnan jäsen ja ehdolla kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa Tulkaa kaikki -ehdokaslistalla. www.facebook.com/tulkaakaikkihelsinki
Uskonnollinen yhteisö on seurakunnan määritelmä. Miten ikinä näin vaihtuvasta asujaimistosta voi saada yhteisön? Alue, jonne tullaan vain käymään, muutamaksi vuodeksi opiskeluaikana tai työuran alussa. Väliaikaisuus, piipahdus leimaa Kallion mainetta ulkopuolisten silmissä. Uskollisia kalliolaisia, etenkään uskollisia kalliolaisia seurakuntalaisia on häviävän vähän. Tämä näkyy myös tilastoissa: Kallio oli Suomen ensimmäisiä seurakuntia, joiden jäsenmäärä tippui alle puoleen alueen asukkaista. Eikö tämä ole jo lopun alkua, epätoivoa syvimmillään?
Kallion kirkko. Kuva Helsingin seurakuntayhtymän historiikista.
Toisaalta seurakunnan työ Kalliossa on aina ollut haastavaa: alue kehittyi nopeasti ja hallitsemattomasti 1800-luvun lopussa ilman kaupunkisuunnittelua tai viranomaisvalvontaa Sörnäisten rannan teollisuuslaitosten ympärille. Köyhät tehdastyöläiset tarvitsivat koteja läheltä työpaikkaa ja väsäsivät puutaloja minne sattui kukkulan eri puolille. Sörnäisten seurakunnat perustettiin 1906, jolloin alueella ei ollut kirkkoa tai virastoja. Sen sijaan työväenliike oli ottanut Kallion omakseen ja arvosteli kirkkoa ankarasti. Heti alusta asti juopa tuomitsevan kirkon ja jumalattomien työläisten välillä oli syvä. Kirkko kuitenkin rakennettiin, seurakunta syntyi ja kasvoi jopa yli 1918 sodan ilman suurempia konflikteja.
Nykyään seurakuntamme on jatkuvasti esillä, paradoksaalisesti erityisesti toivon symbolina. Varovaiseksi ja mauttomaksi haukuttu evankelis-luterilainen kirkko saa Kalliossa aivan erilaiset kasvot: hauskat, rohkeat ja moniarvoiset. Samalla kun Kalliossa vietetään ennätysmäärä hengellisiä tilaisuuksia (arkisin aamurukoukset 7.30, päivärukoukset klo 12, raamatunlukua klo 16, iltamessu klo 18), on seurakuntamme mukana Kallio Block Party -festareilla sponsoroimalla Bajamajat tekstillä “Kirkko auttaa hädässä”. Kallio on sateenkaariväen seurakunta, jossa vapaaehtoisille annetaan tilat toimintaan ja Ivana Helsinkiä niskaan. Kalliossa kokeillaan, revitellään ja korjataan vuorotellen. Täällä ei pelätä kritiikkiä, vaan kaavoihin kangistumista. Uudistumme seurakuntalaistemme mukana. Tai ainakin parhaamme mukaan yritämme.
Kuulin jokin aika sitten Pohjois-Suomesta pääkaupunkiseudulle muuttaneelta kirkon ammattilaiselta, että hän haluaisi asua nimen omaan Kalliossa, koska seurakunnassa on kuulema niin hyvä meininki. Minulle hyvä meininki lähtee siitä, että olemme vahvasti sanomamme takana, toivon ja rakkauden hulluttelevina lähettiläinä yhdessä.
Katri Korolainen
Kirjoittaja on ylpeästi kalliolainen, tämän seurakunnan jäsen ja ehdolla kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa Tulkaa kaikki -ehdokaslistalla. www.facebook.com/tulkaakaikkihelsinki
***
KIRKKOPOLITIIKKAA BLOGISSA,
OLKAA HYVÄT!
***Kallion kulman blogissa paneudutaan seuraavan parin viikon aikana kirkon vaaleihin. Kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon äänestetään helmikuussa uusia jäseniä. Äänestää saavat papit ja seurakuntien luottamushenkilöt. Päätettävät asiat koskevat meitä kaikkia. Selvitetään, mistä oikein on kyse!
27.10.2015
Lyhyt oppimäärä kirkkohallinnosta
“Olen ollut kymmeniä vuosia mukana politiikassa ja järjestötyössä, mutta kirkon hallinto on ehdottomasti monimutkaisin järjestelmä, minkä tiedän.”
Näin huokaisi eräs pitkän linjan hallintoammattilainen minulle hiljattain.
Kirkon hallintoa pidetään yleisesti ottaen vaikeaselkoisena ja jäykkänä monine eri tasoineen ja kiintiöineen. On totta, että kirkkohallinto ei ole tutuinta tai selkeintä edes seurakunta-aktiiville. Käydään siis rohkeasti kimppuun!

Kirkollinen hallintohimmeli. Kyllä se aika monimutkaiselta vaikuttaakin.
Kirkkohallinto on helpointa hahmottaa julkishallinnon rakenteiden kautta. On seurakunta ja sen asioista päättävä seurakuntaneuvosto, jossa seurakuntalaiset vaikuttavat. (Tutustu Kallion seurakuntaneuvoston jäseneniin.) Vähän kuin kaupunginvaltuusto.
Koska seurakunnat ovat erityisesti kaupunkiseuduilla kokeneet järkeväksi hoitaa myös yhteisesti asioita (esimerkiksi kiinteistönhoito, hautaustoimi, seurakuntalehdet), ovat seurakunnat perustaneet seurakuntayhtymän, jossa on oma hallintokoneistonsa. Seurakuntavaaleissa valitaan valtuustot, jotka valitsevat keskuudestaan kirkkoneuvoston. Kirkkoneuvosto vastaa ikään kuin kaupunginhallitusta. (Katso kalliolaiset kirkkovaltuustossa.)
Paikallishallinnon lisäksi kirkollakin on oma maakuntahallintonsa, hiippakunnat. Hiippakunnassa näkyvin henkilö on sen hengellinen paimen, hiippakunnan piispa. Piispan tukena hiippakuntatasolla on vaaleilla valittu hiippakuntavaltuusto ja hiippakunnan hallinnosta vastaa tuomiokapituli, tuttavallisemmin piispantoimisto. Eduskuntaa kirkossa vastaa kirkolliskokous, kirkon ylin päättävä hallintoelin. Kirkolliskokousedustajat valitaan niin ikään vaaleilla joka neljäs vuosi ja se kokoontuu istuntoviikolle kahdesti vuodessa Turkuun päättämään kirkon suunnasta, taloudesta ja tulevaisuudesta.
Seurakunnan jäsenet pääsevät vaikuttamaan hallintoon neljän vuoden välein seurakuntavaaleissa, jolloin valitaan jäsenet seurakuntaneuvostoihin ja yhtymäkohtaisiin valtuustoihin. Kallion seurakuntalainen äänestää siis, kuka päättää hänen asioistaan Kalliossa ja koko Helsingin tasolla. Hiippakuntavaltuusto- ja kirkolliskokousedustajista äänestävät taas seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuuston jäsenet äänestäessään välillisessä vaalissa edustajiaan. Nämä vaalit menevät neljän vuoden välein limittäin seurakuntavaalien kanssa niin, että ylempien tahojen päättäjiä valitaan noin puolitoista vuotta seurakuntavaalien jälkeen.
Olisi avoimempaa ja demokraattisempaa, että seurakuntalaiset pääsisivät äänestämään edustajistaan myös tässä vaiheessa. Nykyistä mallia perustellaan kuitenkin sillä, että jo valitut luottamushenkilöt ovat perehtyneempiä ja äänestävät vilkkaammin vaaleissa. Pelkästään seurakuntavaaleissa äänestysprosentti oli surulliset 15,5%, joten on epätodennäköistä, että kauempana arjesta olevat vaalit kiinnostaisivat kovinkaan montaa prosenttia kirkon jäsenistä.
Katri ja kuvassa taustalla vaalilippu: "Tärkein päätös tulevalle kirkolliskokoukselle
on kirkon kanta tasa-arvoiseen avioliittolakiin."
Tänä talvena valitaan uudet edustajat sekä hiippakuntavaltuustoihin että kirkolliskokoukseen. Tulevalla kaudella määritetään muun muassa kirkon hallintorakenteen tulevaisuus, toivottavasti nykyistä keveämmäksi. Tärkein päätös tulevalle kirkolliskokoukselle on kuitenkin kirkon kanta tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Hiippakuntatasolla voi taas merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka kehitämme kirkkoa metropolialueella urbaania elämänmenoa ja ihmistä palvelevaksi.
Miksi kirkollisen hallinnon ylipäänsä pitäisi kiinnostaa seurakuntalaisia? Eikö toiminta ole hallintorakennetta tärkeämpää? Näin toki on, eikä rakenne saisikaan määritellä kirkon toimintaa, vaan nimenomaan jäsenistön tarpeet. Hallintoelimissä kuitenkin päätetään siitä, mihin kirkon työssä panostetaan. Seurakuntatasolla linjataan, palkataanko vapautuvaan virkaan pappi vai tiedottaja. Yhtymätasolla päätetään, mitä tiloja Helsingissä kunnostetaan ja mistä luovutaan. Kirkolliskokouksessa määritellään, millaisen kannan kirkko ottaa uudistuvaan avioliittolainsäädäntöön. Siksi nämä kaikki ovat tärkeitä. Jotta kirkko keskittyisi siihen, mitä jäsenistömme haluaa.
Katri Korolainen
Miksi kirkollisen hallinnon ylipäänsä pitäisi kiinnostaa seurakuntalaisia? Eikö toiminta ole hallintorakennetta tärkeämpää? Näin toki on, eikä rakenne saisikaan määritellä kirkon toimintaa, vaan nimenomaan jäsenistön tarpeet. Hallintoelimissä kuitenkin päätetään siitä, mihin kirkon työssä panostetaan. Seurakuntatasolla linjataan, palkataanko vapautuvaan virkaan pappi vai tiedottaja. Yhtymätasolla päätetään, mitä tiloja Helsingissä kunnostetaan ja mistä luovutaan. Kirkolliskokouksessa määritellään, millaisen kannan kirkko ottaa uudistuvaan avioliittolainsäädäntöön. Siksi nämä kaikki ovat tärkeitä. Jotta kirkko keskittyisi siihen, mitä jäsenistömme haluaa.
Katri Korolainen
Katri on kalliolainen seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsen. Hän edustaa Kalliota myös kirkolliskokouksessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Näkökulmat: Purukumi
Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua. Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...
-
Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua. Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...
-
Tekijä: Lorenzö I’m Lauri. I live next to the Alppila church. It’s almost in my backyard. It’s been five years that I have lived here. Ori...

