1. Avain
Seurakuntalaiselle annettu kirkon avain kertoo luottamuksesta. Se antaa tunteen joukkoon kuulumisesta, omistajuudesta, iloa, vapautta ja vastuullisuutta kristityn tehtäviin.
Seurakuntalaisen oma avain, omaan kirkkoon.
2. Ihmiset
Kirkossa kohdataan messukävijöitä, satunnaisia kulkijoita, turisteja ja heitäkin, jotka haluavat vain istua hetken hiljaa. Yllättävää on, miten moni alkaa kertomalla, että on asunut Kalliossa jo pitkään, mutta ei ole koskaan käynyt tässä kirkossa.
Ihmisiä jäi kesästä mieleen, vaikkapa sinä nuori prätkämies, Venäjältä tullut. Tavoitteenasi on kierrellä Euroopan Pyhiä paikkoja. Jo kolmetuhatta kilometriä takana, esittelit kirkkojen ja luostareiden kuvia puhelimestasi, myös äitisi kuvan. Kun ei meillä ollut yhteistä kieltä, puhelin toimi kääntäjänä. Tai sinä äiti, neliviikkoisen vauvasi kanssa, tulit tästä ihan läheltä iltakävelylle, ensimmäistä kertaa kirkkkoon sisälle. Halusit kysellä kasteesta, vauvan isä kun ei kuulu kirkkoon.
Ja vielä sinä nuori mies, juuri Helsinkiin muuttanut, olet saanut opiskelupaikan Aalto-yliopistosta, alana informaatioteknologia, halusit tyttöystäväsi kanssa tulla katsomaan ja kuvaamaan uutta kotikirkkoasi. Kyselitte varovasti mahdollisuutta päästä kirkon torniin, sen avain kyllä on vain ammattilaisilla.
Kaikille teille varjelusta elämänne vaiheisiin.
3. Pimeys ja rauha
Päivystysajan päättyessä laskeutuu pimeys ja rauha. Kristus ristillä, kiiltelevät urkupillit, kaikki pyhäiset esineet ja koristelut saavat hetken levähtää katseilta ja kuvaamiselta. Kynttilät sammuksiin, kukat kylmään, lukot huolellisesti kiinni, valot pois (kyllä, sähkötaulu on hieman haasteellinen). Pyhäkkömme lepää.
Kunnes varhain aamulla on taas suntion ja Aamurukoilijoiden vuoro.
Sähkötaulun käyttö aiheuttaa välillä päänsärkyä. Mistä kaikki valot sammuivatkaan?
Kuvat ja teksti: Leena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti