Perjantain pullapajasta Hei!

Alppilan kirkon Lastenperjantaina levisi kutsuva pullantuoksu kaikkialle. Mutta sitä ennen ehti jo tapahtui. Ihanainen Liisa, lainassa Kahvi-Kaisoista, alusti sopivan, kimmoisan taikinan. Mummot Päiväkansasta saapuivat esiliinoineen ja tuossa tuokiossa lapsetkin. Oli vauvaa, taaperoa, päiväkerholaista. Paikallinen päiväkoti oli suljettuna, joten lapsia saapui sieltäkin.

Syntyipä monenlaista kakkaraa, pullapoikaa ja rinkulaa. Hauskinta taisi olla se käsien laittaminen taikinaan, pehmeän taikinan myllääminen - ja rusinoiden syöminen. Jauhot vaan pöllysivät. Pienimmät eivät ihan tajunneet taikinamöykyn ja  valmiiksi paistetun pullan yhteyttä. Uuniin kun oli vähän vaarallista mennä kurkistelemaan. Mutta mitä väliä! Tunnelma oli lämmin ja touhukas.

Saattoi sitten jo siirtyä syömishommiin. Listalla oli lasten hamppurilainen ja aikuisille mm. herkullinen salaattipöytä hummuksineen ja kuskus-salaatteineen. Nam.
Läsnä meitä oli ainakin viisikymmentä henkeä ja ylikin. Luvun ottaminen oli hieman haasteellista, kohteet vilistelevät sinne tänne ja pikkuruisimmat nukkuivat vaunujen uumenissa. Ikäasioista ei väliä, mutta tiedettiin että nollasta yhdeksäänkymmeneen, kaikki hyvän Jumalan perheväkeä.

Tätä pian taas sanoivat mummot lähtiessään.



Teksti: Leena
Kuvat: Anu

Pieniä huomioita

Tarkastelemme kotiseutua hieman yli metrin korkeudelta, katukivetysten päällä tasapainottelevien ja 

taukoamatta pysähtelevien perspektiivistä – kiinnittäen huomiota 7- ja 4-vuotiaan mielestä olennaisimpaan.

Kaupoista ja ravintoloista:

”Ihania pukuja. Minkä sä valitset? Mä otan ton valko-pinkin.”

(Suomen Tanssitarvikkeen näyteikkuna Aleksis Kiven kadulla)

”Aika tylsää, on kuolleita kaloja ja yläkerran kahvilassa pienet penkit. Mutta hyviä leluja!” 

(Hakaniemen Kauppahalli)

”Ne on parhaat, kun on leikkipaikat. Paitsi Rossossa se ruutu on aina varattu.”

(Alppilan kirkon brunssi ja kahvila, Helsinginkadun Hesburger, Ympyrätalon Rosso ja Porvoonkadun Weeruska)

”Siellä voi lukea Tupu Pupunaa.”

(Fleminginkadun Cella)

”Kivaa kun saa vaarin, ukin tai mummin kanssa aina herkkuja.”

(Karhupuiston Bergga ja IPI Kulmakuppila, Kaarlenkadun Cafe Cardemumma ja Tokoinrannan Piritta)

Jopa luonnonihmeitä löytyy:

”Mä tiedänkin, missä puussa on kolo, jossa oli kerran myyrä piilossa.”

(Brahen leikkipuisto)

”Siellä on lumessa pupun jälkiä, tosi isoja. Pupun jäljet tunnistaa siitä, kun on aina yksi, yksi ja sitten kaksi.”

(Aleksis Kiven koulu)

”Hiirileikki (=kirkonrotta) siinä kentällä on kivaa. Ja koiriakin näkyy.”

(Leninin puisto)

Arvioivia kommentteja keräävät myös huvitukset:

”Se on maailman paras! Panoraama ja Kingi nukkuu nyt ja lepää kesää varten.”

(Linnanmäki)

”Kirjasto on hyvä ja se täti sanoi, että siihen pojan patsaaseen SAA koskea.” 

(Kallion kirjaston lastenosasto)

”Siellä kuuluis Antti Tuiskuakin, jos meitä joskus vaan vietäis sinne…” 

”Oon painanu aivan liian pitkää päivää. Nii mä oon ihan et paadippapiidipaadi…”

(Brahenkentän tekojäärata)

No se Antti Tuisku kuuluu tarvittaessa parvekkeellekin. 

Mitään emme siis kaipaa. Täällä on kaikki.

Vuokko Hurme (teksti) on kalliolais-alppiharjulainen ruuhkavuosia elävä äiti, taidekasvattaja ja kirjoittaja.

Kuvat: Anu Rask

Kirkkosuklaata maistelemassa ja yllättäen taiteilemassa

Nyt onkin aika paljastaa, että Alppilan kirkon kahvilassa tapahtuu paljon uutta! Yksi herkullinen uusi juttu on jo kirjaimellisesti tiskissä, sillä kahvilassa on nyt tarjolla uusia suklaisia herkkuja. Kävin tyttäreni kanssa maistelemassa koepaloja ihanuuksista viime viikolla. Ai että oli hyviä, kiitos ja NAM – kyllä maistui meille molemmille!

Raakasuklaat tulevat kirkolle Suklaakeisarilta, praliinit Chjokosta ja suloisen pehmoiset Kirkkosuklaat tekee keittiömme oma taituri Manuel, tuttavallisemmin tietenkin Manu. Jo pitkään Alppilan brunssin herkuista vastannut Manu on ottanut nyt suuremman roolin myös kahvilan puolella.

”Haluun tommosen, missä on lumihiutaleita päällä.” 

Suklaakeisarin kookossuklaa maistui äidille ja tyttärelle.

Tarjolla oli myös Manun leipomia "puolikuita" (eli vauva-croissantteja, sanoi lapsi!)  

ja pan de chocolad -suklaaleipiä.

Keskittyneen suklaanmaistelu- ja pillimehuhetkemme päätteeksi huomasimme sattumalta, että kahvilassa oli alkamassa Tuulikki Karun ohjaama lasten kuva- ja sadutustyöpaja, johon saapui mukaan tuttuja kavereita. Meidätkin toivotettiin seuraan tervetulleeksi. Vaikka esiliinan pukeminen päälle jostain syystä jännittikin hirveästi, niin lopulta taide vei mennessään ja tuloksena oli mahtavia teoksia. Näitä kutsutaan kuulemma ”pääjalkaisiksi”.

Iloiset tyttöset tukka pystyssä: ”Tässä on mä ja mun ystävä. Me ollaan punaisia, 

koska me ollaan tyttöjä."

”Tässä on koko meidän perhe.”

Taiteilijat työssä. Isommasta tytöstä on pienen aina hyvä katsoa mallia.

Tuulikki kertoi, että lasten kuva- ja sadutuspaja järjestetään uudelleen helmikuussa, ja olemme jo ilmoittautuneet mukaan. Ryhmiä tulee olemaan kaksi: 3–4 vuotiaille sekä yli viisivuotiaille. Jos haluat mukaan pääjalkaisia tai muita teoksia maalailemaan, voit kysellä pajasta lisää Tuulikilta, puh. (09) 2340 3604.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Pia

Lättyjä ja lepakoita

Kallionkulman Instagramvirrasta on voinut jo muutamana päivänä bongailla Rikun kuvaamia leiriterveisiä tunnisteella #kallionkulmanulkomaantoimitus. Kuvat ovat Kallion seurakunnan Lättyjä ja lepakoita -syyslomaleiriltä. Tässä vielä Adan ja Mintun raportti leiripäivistä.


Maanantai 12.10.

Kun saavuimme Jannen bussilla leirille, niin ensin meille jaettiin huoneet. Huoneisiin saimme huonekaverit. Iltapäivällä pelasimme jalkapalloa tytöt vs. pojat, pojat voittivat. Myöhemmin paistoimme nuotiolla lettuja ja veistelimme puukolla. 

Illalla meillä oli iltahartaus kappelissa ja sitten alkoikin hiljaisuus. Meillä oli tänään aika paljon vapaa-aikaa. Osa leiriläisistä kävi vielä taskulamppujen kanssa "yökävelyllä" ja katselivat pimeässä tähtiä, jotka näkyivätkin paljon paremmin kuin Helsingissä.

Tiistai 14.10.

Tiistai oli ainoa kokonainen leiripäivä. Sinä päivänä oli herätys klo 8.15, sillä aamupala oli klo 8.30. Aamuhartauden jälkeen teimme mosaiikkikehykset teemalla "Minä olen ihme". Osa pelasi biljardia ja jotkut pingistä. 

Iltapäivällä oli vapaa-aikaa ja välipalan jälkeen pelasimme jättimäistä Afrikan tähteä ulkona. Tytöt ja pojat menivät saunaan eri aikaan saunaan ja saunan jälkeen paistoimme makkaraa nuotiolla. Illalla meillä oli iltahartaus ja ilta huipentui pyjamadiscoon!

Keskiviikko 14.10.

Keskiviikko oli viimeinen päivä leirillä. Silloin kävimme melomassa lähellä olevalla lammella. Sitten tulimme sisälle syömään. Ruoan jälkeen meillä oli hetki vapaa-aikaa, jonka jälkeen kokoonnuimme askarteluhuoneeseen ja siellä leikimme erilaisia leikkejä. 

Välipalaksi saimme tuoretta pullaa. Sitten me jäimme ruokasaliin tekemään tätä blogipostausta muiden mennessä ulos veistelemään, pelaamaan jalkapalloa ja Afrikan tähteä. Bussimme tulee noin klo 16 ja takaisin Kallion kirkolla olemme noin klo 17.

Leiriterveisin
Ada ja Minttu, vanhimmat leiriläiset (12 v.)

(kuvat: Tytti ja Laura)

Lennä lennä...

       

Saanks mä tän lemmikiks jos mä hoidan tätä hyvin? Lopulta kerttu jäi lehdelle. #kallio #luomakunta #kivikaupunginasukkaat

Kuva, jonka Kallion kulma (@kallionkulma) julkaisi 29. 09ta 2015 klo 4.26 PDT

               

Perhemessussa kaksivuotiaan kanssa

Minusta on kiva käydä perhemessussa. Silloin voin olla varma, että tilaisuus kestää juuri sen aikaa (reilut puolituntia!) kuin mitä utelias ja aktiivinen kaksivuotias jaksaa keskittyä. Usein kyllä sanotaan, että lapsia pitää saada tuoda kirkkoon eikä haittaa, jos he näkyvät ja kuuluvat siellä. Silti välillä huolehdin siitä, että joku rauhaa ja hiljaisuutta kaipaava ihminen häiriintyy lasten tuohuilusta.

Siksi on helpottavaa, että perhemessussa ei tarvitse istua paikallaan tai olla mahdollisimman hiljaa, vaan saa olla vapaasti, lapsen lailla!

Leipäsunnuntaina Kalliossa kierreltiin ympäri kirkkoa ja kerättiin erivärisiä rukouskiviä, jotka tuotiin lopuksi alttarilla olevaan maljaan. Lapsesta oli kiva ”poimia aarteita” ja äiti lausui hiljaa mielessään pieniä rukouksia.

Pieni käsi kurkoittaa keltaista kiveä.

Mari-pappi kertoi saarnassa siitä, miten leipä syntyy. Viljanjyväsiä sai kokeilla omin käsin, ja niitä taisi tulla levitettyä pitkin alttaria muutama kourallinen.

Messun jälkeen olisi ollut tarjolla myös jäätelöt, mutta meitä kutsui jo kyyti kotiin. Kiitos, ja ensi kertaan!


"Ystävä sä lapsien,
katso minuun pienehen.
Minne käynkin maailmassa,
sinä olet hoitamassa.
Onni täällä vaihtelee,
taivaan Isä suojelee."


Pia

Aamun Aarteet Alppilassa

Lastenperjantain ensimmäinen Mummola, vähän jännittää.

Hädin tuskin saatiin kalustettua keinutuoli mummolle jalkalampun alle, muutama muu tuoli, räsymatot istuimiksi, pitsiliina pöydälle, mummojen salainen kassi vierelle kun pelmahtivat siihen lapset mummojen kylkeen. Ei arastelua, pientä esittäytymistä vaan ja jokainen mylläsi matolle mieluisensa paikan. 

Eräs tyttö kiipesi muitta mutkitta mummon syliin, ja kuinka hauskaa olikaan kuunnella satua ja samalla pidellä mummon helminauhasta kiinni. Toinen taas sai pidettyä mummon ihan itsellään teki valinnan voimistelusalissa riehumisen ja mummon kyljessä istumisen välillä! Pikkutaapero antoi mummon pukea haalarit, itkuntuherrus vaihtui iloiseen hämmästykseen. Ja entäs Veikko, jonka juoksuradan valvominen oli täyttä työtä, no ainakin sata kertaa eestaas ulko-ovelta luiskaa pitkin fiikusten luo ja takaisin, huh, huh..

Mummojen kassista löytyi ihmeellisiä asioita, hernepussi, pikkuinen vispilä, pyykkipoikia ja melkein paras: kirjava patalappu! Kaikella sai leikkiä.

Huhtikuussa tavataan taas lapset, Eeva, Anneli ja Irma-mummot. Aarteita olette ihan kaikki.

Kuvat: Anu

Mukana vilinässä

Leena

Leiritunnelmissa

Tunnelmia Kallion seurakunnan ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan yhteiseltä perheleiriltä Korpirauhan leirikeskuksesta.

Kuvat: Riikka

Maanantaisin muskariin

"Täs on se Kallion kirkko. Ja siel on Tytti ja Tiina (kerho-ope ja muskariope) ja sit mä ja isi menossa muskariin."


Minulle muskari oli yksi ensimmäisiä tapoja osallistua seurakunnan toimintaan.

Menin tyttäreni kanssa ensimmäistä kertaa Kallion seurakunnan muskariin kun hän oli noin kahdeksan kuukauden ikäinen. Samassa ryhmässä oli viisi muutakin alle vuoden ikäistä vauvaa, ja muskarikerrat kuluivat useimmilta nukkuen ja ajoittain maitoa huikkaillen. Äidit lauloivat, loruttelivat ja heijasivat vauvoja musiikin tahtiin.

Joka kerta uuden kauden alkaessa lapset olivat vähän isompia, osasivat muutakin kuin pureskella rytmikapuloita ja alkoivat itsekin osallistua leikkiin ja lauluun.

Nyt kun muskari taas tammikuussa alkoi, olemme käyneet siellä jo kahden vuoden ajan.

Suljen ihanan soittorasian,
kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan taskuun taputan,
siihen saakka kun tavataan.
Kiitän, kumarran,
niiaan, vilkutan,
pian taas yhdessä laulellaan!

Pia

PS. Tietoa Kallion seurakunnan muskareista täällä. 

Laulun jälkeen on keksien aika

Muskarin jälkeen saatiin keksejä ja mehua. 

Kerhossa sanottua

Alppilan kirkon perhekerhossa kukaan pienistä lapsista ei uskonut, että tässä on puhelin. “Auto on tämä”, sanottiin. 

Pia