YÖLLÄ ULKONA

Helsinginkadun hellahuoneen kesää osa 3.


Yhdeksänvuotias katselee ikkunasta Kallion katuja  ja kyselee "Oletko Mummo koskaan ollut yöllä ulkona? Minkälaista siellä on? Voitaisiinko mennä?" Pyyntö toistuu ja mikäs siinä, mennään!
Sovittiin viikonlopuksi yökyläily. Ajoissa sitten nukkumaan ja kello soimaan kahdeksi. Pojalla on valmiiksi suunniteltu reitti meille Yönkulkijoille. Herääminen on helppoa, jännittävä seikkailu alkamassa!

Elokuun yö on jo pimeä. Melkein kaikki kerrostalojen ikkunat pimeinä, takseja kulkee harvakseen. Lähikapakkakin on sulkeutunut, pari asiakasta unohtunut sen portaille ihan vaan keskustelemaan. Muutoin kaupungin hiljaisuus kohisee. Ketään ei näy liikkeellä. Poika kulkee innokkaana tutkimusmatkailijan tavoin, mieli näyttää seikkailevan maailmoissa, jonne aikuisella ei ole pääsyä.-

Kuljetaan Kirstinkatua, Josafatinkatua Wallinin sillalle, siitä Alppikatua pitkin, reitti olisi jatkunut Helsinginkatua puiston pimentoihin. Mummo kuitenkin jo ehdottelee kotiinpaluuta, seuralainen jatkaisi vielä, tutkailtavaa ja merkillepantavaa riittää."Lähdetään toistekin ja kauemmaksi!"

Aukaistessamme kotirapun oven, kohtaamme yönmustan miehen, kas, mummon lehdenjakaja  siinä, tervehditään hämmästyneinä.
Vielä pitkään istutaan parvekkeella, juodaan kaakaota, kuulostellaan yön ääniä, puhellaan.
Yö on lämmin.

Teksti&kuvat: Leena

Siunattu Ärrä

Helsinginkadun hellahuoneen kesää, osa 2.

Varmaan kaikilla on joskus asiaa R-kioskiin, varsinkin, jos se sijaitsee kotia vastapäätä oman kadun varrella. Milloin tarvitaan paristoa, lehteä, lohtunamia, pientä tuliaista, kahvimaitoa, HKL:n lippua niin sinne!

Minun Hesarin Ärräni on aivan erityisen mukava ja ystävällinen paikka. Sinne voi mennä sellaisena kuin on, lähes. Näin kesällä kun "ketään ei ole missään" ja varsinkin viikonloppuina kun ohimenevä yksinäisyyden tunne vaivaa, voi mennä Ärrälle, ostaa kahvin, istahtaa ikkunan ääreen.

Kahdeksikko tulee ja menee, turistit poukkoilevat. Kun vähän kääntää päätään voi ihailla kaunista uusklassisen rakennustaiteen vaaleanpunaista helmeä, meidän työväenopistotaloa. Ja miten valtavan vihreitä ovat Brahenkadun lehmukset. Voi vaihtaa jonkun sanan tutun myyjän kanssa. Ei tarvitse muutoin sosialisoitua, olla vaan ihmisten keskellä omissa oloissaan. Jo helpottaa. Hellahuoneen kesä jatkuu. Siunattu Ärrä!

Teksti & kuvat: Leena

"ON TÄYNNÄ VETTÄ VIRTASI......"

Helsinginkadun hellahuoneen kesää, osa 1.

Ihan heti ei arvaisi, minkä tunnetun kadun varrella meillä Kallion kulmilla vesi solisee kadun molemmin puolin?  Kyseinen katu on puiden ja useiden puistojen reunustama, sama katu, jonka molemmissa päissä runoilijan mukaan huudetaan kovaa.

Tiesittehän toki Helsinginkadun, alkaa Kurvista ja päättyy Oopperalle. Huutamisen aiheetkin saattavat olla samoja: kaipausta, tuskaa, rakkautta, elämännälkää, lajityyppi vain erilainen, toisaalla kuuluu koulutus, toisaalla pelkkää rosoa, aidoista tunteista nousevaa.

Elävät vedet solisevat molemmin puolin Hesaria! Kadun aurinkoisella puolella vesi ryöpsähtää kalliolta pienenä putouksena iiristen ja muiden vesikasvien ympäröivästä lammesta. Toisella puolen katua taas puro mutkittelee japanilaishenkisesti  vihreiden sammalpeitteisten kivien keskeltä kallionuomaa pitkin somaan lampeen. Molemmissa puroissa veden ääni on ihana.  Kun seisoo Tauno Palon puiston kohdalla, sireenipensaan luona, voi kuulla liikenteen äänien hiljetessä hetkeksi molempien purojen solinan yhtäaikaa. Kaunista, niin kaunista. Mieli tapailee virttä vanhoin sanoin "on täynnä vettä virtasi, Sä janoovaiset juotat....."

Ja vielä. Kiitos Helsingin kaupunki hienoista puistoista, vedestä ja kasveista, kaiken hyvästä hoitamisesta.

Leena

Hilpeä koukku

Helsinginkadun hellahuoneen kesää osa 3

                                               
Kolmosen, kirkon ja Karhupuiston lisäksi hellahuoneelta ehdittiin vielä kirjastoon. Ja melkein joka päivä! Kirjasto on ihan paras! Saa lainata kirjoja, lukea, mietiskellä, selailla iltapäivälehtiä, Tulvaa, katsoa Gloriasta mitä tamineita syksyn naisella kuuluu olla, etsiä Latu ja Polku lehden kirjeenvaihtoilmoituksia (ystävä löysi sieltä ihanan elämänkumppanin)  - eikä tarvitse alkuunkaan sosiaalisoitua, kohdata ketään, voi vain olla itsekseen, hiljakseen muiden joukossa. Lempipaikka löytyi kerran musiikkilehtiä etsiskellessä, portaat vievät lastenosastolta ylös, viihtyisä huone sohvineen, suloisesta kaari-ikkunasta hallitsee Porthaninkadun elämää.

Sattuipas sitten eräänä päivänä. Kirjaston alasaliin oli asetettu tuolit riveihin, ihmiset juuri asettautumassa paikoilleen, kun joukosta huudeltiin nimeäni. Rakas kaveri seurakunnasta kutsui viereensä. Sain isosta korista valita lankaa, puikot ja mallin. Kirjastonhoitaja luki valioluokan novelleja, tehtiin antaumuksella käsitöitämme ja kuunneltiin, joku oikea hipsterikin oli joukossa. Tee-ja kahvitarjoilu oli katettuna. Novellituokiossa vierähti lähes kaksi tuntia! Kumpi koukutti enemmän, omakutoma pikku tekele vai hieno novelli? Meidän kirjastossa novellikoukkua vietetään kerran kuussa. Mukaan vaan!

Teksti: Leena, kuva: Anu

Sävelet ja puheet

Helsinginkadun hellahuoneen kesää osa 2

                                
Upea, kiinnostava URKUKESÄ soi maanantaisin Kallion kirkossa. Vähän sattumalta tie vei ensimmäiseen konserttiin ja sen jälkeen joka ikinen maanantai (antoivat lopulta ihan oman kausikortinkin, kiitos). Esiintyjinä valioluokan urkureita eri maista, omat konserttinsa soittivat myös meidän omat kehittyvät taiteilijat Olli ja Tommi.

Eniten on kuultu vanhoja urkumusiikkiaarteistoja, mutta ohjelmistoissa oli myös vielä elävien säveltäjien musiikkia. Ja yllätyksellisiä sovituksia kappaleista, jotka eivät alun perin olleet uruille sävellettyjä. Kaunista ja ainutlaatuista!

Kesän sävelet ovat rauhoittaneet, ylentäneet sydämen, kaikuneet kuulaina ja rikkaina, koskettaneet. - Jokaisen taiteilijan persoonallisuudesta sai aavistuksen. Tahtomattaan huomasi soitossa kansanluonnetta. Kyllä, kyllä italialainen sai aikaan niin temperamenttisen pauhinan, että kattokruunut heiluivat, uskokaa tai älkää. Piti hieman pälyillä, että onko ketään alla. Onneksi Jeesus on lujasti kiinni, ei liiku, Hän pysyy.

Mukaan tarttui pari uutta urkumusiikin ystävää. Toinen totesi, kun poistuttiin viimeksi kirkosta: "taas on sielu voideltu!" Haikeaa, kun kesä ja konsertit päättyvät. Kiitos ihanat taiteilijat.

Sitten kesän parhaat puheet (kirkkopuheita ei lasketa): ALI JAHANGIRI! Yle-Puheen Ali-show on lähetetty suorana, myös kuvana, Areenassa, koko kesä- ja heinäkuun ajan joka perjantaiaamu Karhupuiston kahvilasta. Peräti hauska tunnelma, milloin me muutama kahvilan asiakas ja haastateltava kääriytyneinä huopiin, milloin sateen sattuessa koko pieni porukka sisällä kahvilassa. 

Vaikka Alin hillittömän äänekäs nauru keskeytti haastattelun tuon tuostakin, kuultiin silti vakavaa ja koskettavaa puhetta, persoonallista oman työn, arvojen ja elämänvaiheiden avaamista. Kesäaamuissa, keskenään niin kovin erilaiset haastateltavat (lemppariksi ilman muuta jäi ASTE, hiphopräppäri, fanitan!) tuntuivat rennoilta ja luontevilta, kuulijat saivat hilpeänhauskan alun päivälleen. Kiitos myös kahvilan Mikon, erityisvahvan kahvin ja voisarven - vain Kalliossa voi tulla näin monin tavoin yllätetyksi, aamuin illoin!

Ps. Kesän viimeiseen Urkukesän konserttiin ehditte vielä! 31.8.klo 19.

Teksti: Leena, kuvat: Anu

Viestintää kolmosessa

Helsinginkadun hellahuoneen kesää osa 1


Melko täysi kolmosen ratikka on kaartumassa Kaarlenkadulta Karhupuiston pysäkkiä kohti. Pieni poika on polvillaan penkillä ja seuraa tarkkaavaisesti näkymiä. Yhtäkkiä kuuluu kirkkaalla lapsenäänellä selkeä kehotus " KATSOKAA MEIDÄN KIRKKO!" Hälisevä matkustajajoukko hiljenee ja katsoo.... (Ping! Mari joukkoineen, hyvin opetettu lapsi.)

                                                                    *
Toisena kesäpäivänä kolmonen on tulossa Kaisaniemestä kohti Siltasaarta. Huomio kiinnittyy mieheen, joka on varannut kaksi paikkaa itselleen. Mies näyttää lukevan Raamattua keskittyneesti. Viereiselle penkille hän on asettanut Kallion kirkon esitteitä melkoisen pinon, niitä arkkitehtivihkosia. Hakaniemessä hän nousee, laittaa Raamatun huolellisesti salkkuun, jättää esitteet paikoilleen ja ovella ilmoittaa lyhyesti "KALLION SEURAKUNTA EVLUT." (Ping! Teemu ja Kirkkohallitus. Kalliossa ollaan ajan tasalla uskonpuhd... anteeksi reformaatioaiheessa.)

Teksti: Leena, kuva: Anu