Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyhiinvaellus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyhiinvaellus. Näytä kaikki tekstit

16.4.2016

Pääsiäinen Taizéssa


#paasiainentaizessa2016
- pieni matkakertomus Kallion seurakunnan nuorten pyhiinvaellusmatka Taizéen 20.–27.3.2016.













Sunnuntai-aamuna kokoonnuimme Helsinki-Vantaalle puoli seitsemäksi ja lähdimme matkaan. Lento Geneveen sujui hyvin ja bussikin ajoi melkein oikeaa reittiä Taizén rukousyhteisöön jossa pääsimme hitaasti mutta varmasti päivärytmiin kiinni.

Porukkaa oli mukana Kalliosta 17 ja Taizén päässä tänä vuonna yhteensä vain alle 4000 henkeä. Saimme kuitenkin nukkumapaikaksemme teltan sijaan huoneet ja pienen askeesiin laskeutumisen jälkeen pärjättiin hyvin. Suihkuistakin tuli välillä lämmintä vettä joka ilahdutti ryhmäämme suuresti.

Ruoka haettiin jonoissa teltasta, jossa joka päivä oli hiilihydraateista ja rasvasta keksitty uusi yhdistelmä. Tästä syystä paikan baari ”Oyak” oli ranskalaisine aukioloaikoineen selkeä kokoontumispaikkamme pitkin viikkoa. Vanhemmat meistä tekivät myös töitä Oyakilla ja möivät herkullisia leipiä, kreppejä, pizzaa ja jukkapalmun juuresta tehtyjä chipsejä.

Tehtävät Taizéssa jaettiin ikäryhmän mukaan. Vanhimmat tekivät töitä ja kokoontuivat omiin ryhmiinsä ja nuoremmat kulkivat omissa ryhmissään. Päivittäin nuorimpina kokoonnuimme ensin telttaan raamattutyöskentelyä varten ja sen jälkeen pienryhmissä tutustuimme paremmin ulkomaalaisiin uusiin kavereihin. Se oli yksi parhaista jutuista ja jotkut meistä tutustuivat niin hyvin että romanssejakin päästiin näkemään.

Joka päivä ”jeesusteltiin” runsaasti. Aamurukous, päivärukous, iltarukous ja messut päälle. Samalla välillä oli turhauttavaa ravata koko ajan isossa kirkossa mutta välillä myös rauhoittui hyvin ja pysähtyi hiljaisuuteen. Ehtoolliselle päästiin myös kun suomalaisten yhteyshenkilö, veli Stephen, varasi meille kylän kirkosta oman palvelusajan. Vaikka portugalilaiset huonenaapurit eivät oikein uskoneetkaan heti että nainen voi olla pappi, messu meni hyvin ja kaikki halukkaat pääsi avustamaan.

Taizéssa tehtiin pääsisäisestä mediaprojektia ja meidän ryhmämme sai lähtökohtaisen kuuluvuuden ja näkyvyyden vuoksi mainetta heti paikalle päästyämme. Niinpä meitä käytiin kuvaamassa ja muutamat päätyivätkin yhteisön virallisiin pääsisäistervehdyksiin toivottamaan ”Kristus nousi kuolleista!”

Palasimme kaikki ehjin nahoin 27.3. yöllä Helsinkiin. Matkalla kävimme palon vuoksi tutustumassa ranskalaiseen pelastuslaitoksen väestönsuojaan ja vähän jännityksellä odotettiin tietoa palavatko bussi ja passit tunnelissa jossa palohälytys tuli. Pääsimme kuitenkin nopeasti jatkamaan matkaa ja matkamuistona tulleen sairastelun jälkeen olemme kaikki taas hyvässä vedossa.

Taizéssa oli kaikin puolin tosi kivaa, ensi vuotta odotellessa kerätään rahaa taas seuraavaan matkaan ja pidetään yhteyttä tämän vuoden kavereihin sekä tehdään retkiä ja leirejä omalla porukalla. Seuraavaksi suuntaamme yhdessä Tampereelle kirkon nuorisopäiville rovastikunnan muiden nuorten kanssa toukokuussa. Kiitos kaikille mukana olleille ja suuri suositus kaikille jotka eivät tänä vuonna päässeet mukaan!


Taizén not  –  Taizén hot
Kananugetit ja vehnämössöt  –  Halpa ja hyvä Oyak ja kinkkuyllätys!
Pöly ja sadepäivät  –  Raitis ilma ja keväiset aurkinkohetket!
Kirkossa naiset ei saa lukea Raamattua  –  Kirkon etuosassa on lattialämmitys!
Portojen nuiva suhtautuminen muihin kirkkokuntiin  –  Loistava kansainvälinen meininki, tyyppejä ja rakkauksia!
Väentungos  –  Rauhallinen ja kaunis ilmapiiri väentungoksesta huolimatta!
Ruokajonojen, eli ”Hurstin” pituus ja kiilailu  –  Hiljaisuuden laakson rauhoittumisen pesät ja luontoäänet!
Omassa poppoossa nysvääminen  –  Heittäytyminen kaikkeen – norjalaista ja käsileikkejä lisää!
Matkustus oli turhauttavaa  –  Perillä olo korvasi kaiken ja paljon päälle!

Teksti ja kuvat:

Hanna
Yvonne
Riina
Punttis
Tommy
Joel
Inti
Samu
Eetu
Leevi
Teemu
Ville
Joona
Miksu
Leevi
Jyri 
Laura

25.9.2015

Lähetimme kaarnalaivoilla viestin Pariisiin


Lauantaina 19.9. kokoonnuimme Kalasataman Parrulaiturille aloittamaan Kallion seurakunnan järjestämää ilmastopyhiinvaellusta. Sataa tihuutti, taivas oli harmaa ja tuuli kävi mereltä päin. Mieliala sadetakkien keskellä oli kuitenkin odottavan innokas. Meillähän oli tärkeä tehtävä: laskea kaarnalaivamme vesille viemään viestiä Pariisin YK:n ilmastoneuvotteluihin. Pitäkää huolta meidän ja luomakunnan tulevaisuudesta!


Osa lapsista piteli iltapäiväkerhossa tai koulussa valmistamaansa kaarnalaivaa. Muiden varalle olimme tehneet Alppilan kirkon verstaassa jätepuusta satakunta kaarnalaivan runkoa. Olin etsinyt kaarnalaivojen purjeiksi syksyn lehtiä. Pieniä kirkkaanpunaisia ja -keltaisia lehtiä viireiksi, isompia oransseja, keltaisia ja vihreitä lehtiä purjeiksi.




Siunasimme ajatuksemme, kätemme, jalkamme ja koko ruumiimme rukouksessa, että jatkaisimme elämässämme Luojan meille antamaa tehtävää: viljelkää ja varjelkaa!


Laskimme ensimmäiset laivat veteen Sörnäisten mattolaiturilla. Nyt aurinkokin pilkisti esiin katsomaan touhuamme. Poukaman toisella puolella kohosi kaukolämpövoimalan hiilivuori. Tuuli painoi veneitä rantaan ja monet niistä kaatuivat aallokossa, mutta nostimme niitä yhä uudelleen pystyyn, kuivattelimme ja lähetimme jälleen matkaan. Monet lapsista ja aikuisista olivat tehneet elämänsä ensimmäisen kaarnaveneen ja opimme paljon niiden merikelpoisuudesta. Maston tuli olla rungon vankimmassa kohdassa ja purjeen juuri sopivan kokoinen, jotta se ei vettä viistäessään kaataisi venettä. Mutta kauniita ne olivat, kaarnalaivat, lähtiessään tärkeälle matkalleen.




Mattolaiturin jälkeen joukkomme harveni ja jatkoimme pienemmällä porukalla eteenpäin. Opettelimme haparoiden pyhiinvaelluslauluja pastori Marjan johdolla. Siltasaareen matkatessamme jotkut ohikulkijat tsemppasivat meitä ja ainakin yksi äiti lapsensa kanssa liittyi mukaan. Meillä oli tavaroiden kuljetusta varten kirjastosta lainattu kärry, jonka soittokello kilisi kuin pienen kappelin kello. Siltasaaressa lepuutimme jalkojamme ja laskimme veneitä jo tyynempään veteen.




Tulimme Kallion kirkolle etuajassa ja istuimme vaiti odotellen vaelluksen jatkumista. Katseeni kierteli hiljaisen kirkon seiniä, kaaria, kruunuja, kattoa ja pysähtyi välillä ristillä riippuvaan Jeesukseen. Pastori piti hiljentymisen jälkeen rukoushetken. Rukoilimme kädet sivuille levitettyinä. Tuntui siltä, kuin olisin niin valmiimpi ottamaan vastaan sen, mitä Luojalla ja tulevaisuudella olisi meille ja minulle annettavanaan.


Pysähdyimme vielä kerran Alppipuiston lampien äärellä. Diakoni Ninalla oli mukanaan sateenkaarikangas, jolla pompottelimme toisillemme ilmalla täytettyä maapalloa yrittäen estää sitä putoamasta. Nina puhui Nooan arkista, sateenkaaresta ja Luojan lupauksesta suojella luomakuntaa. ”Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa.”  Muun joukon jatkaessa matkaa kävimme vielä yhden tytön kanssa laskemassa muutaman laivan Alppipuiston puroihin. Nyt ne kaikki purjehtivat myötävirtaan ylväästi pystyssä pysyen.




Neljän tunnin vaellus alkoi jo tuntua jaloissa ja meri-ilma oli tehnyt meidät nälkäisiksi. Alppilan kirkolla meille tarjottiin isosta padasta pehmeää punajuurisoppaa. Ei laskettu, jos joku täytti lautasensa useampaan kertaan. Ulkoilman nostama lämpö kasvoillani lähdin odottamaan seuraavaa ratikkaa.



Teksti: Katja, kuvat: Katja ja Marja Kotakorpi


3.4.2015

Kuka nukkuu, kenen pitäisi valvoa?


Yksinäisenä yksilönä yhdessä Jeesuksen kärsimystiellä Kalliossa.


”Kokonaisuus, koko koettu matka, kuljettu tie ja maailman suurin tarina” Toteaa Kallion seurakunnan diakoni Nina Klemmt päällimmäisenä mieleen jääneistä tunnelmista ristintiestä.


Pääsiäisen aikaan Jeesus kävi läpi kärsimystien- matkan kuolemantuomiosta ja pilkasta ylösnousemukseen. Tämän matkan aikana läpikäydyt vaiheet voivat aiheidensa puolesta liittyä moneen myös nykypäivänä tunnistettuun ilmiöön. Monet kärsimystiehen liittyvät kysymykset, kuten: Kenelle pitää antaa anteeksi? Mikä on meidän ristimme? Ovat asioita jotka nousevat eri muodoissa esille jokaisen omassa elämässä.


Alppilasta Kallioon kulkevan kävelyn varrella hiljaisen viikon keskiviikkona
osallistujilla oli mahdollisuus paneutua ja pohtia kärsimystiellä toteutuneiden tapahtumien kosketusta omaan elämään. Kulkueen matka Alppilan kirkolta Kallion kirkolle kulki kuuden Kalliossa sijaitsevan pysähdyspaikan kautta. Mieleen nousseita teemoja pohdittiin myös  yhdessä muiden kanssa. Erityisesti Harjun vanha ruumishuone Aleksis Kiven kadulla sekä Kallion kirkon puisto pimenevässä hiljaisen viikon illassa nostivat monen ajatukset pintaan.



Taru Korpinen
Teresa Jokela














Kuvat: Taru Korpinen



















































Näkökulmat: Purukumi

Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua.  Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...