Palmusunnuntai

Unisin silmin herään kevääseen. Yö jää tuntia lyhyemmäksi, kun siirrytään kesäaikaan. On palmusunnuntai. Lapset huiskuttavat virpomaoksia kodeissa ja kaduilla. Kevään tuloa ei voi pysäyttää. Kohta on pääsiäinen.

Palmusunnuntaina muistetaan, kuinka ihmiset heiluttivat palmunoksia, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Juhlinnassa oli jo mukana ristiriitoja. Jeesus riehui temppelissä ja arvosteli valtaapitäviä. Kaikki tiivistyi kohti ristin tietä.

Tunnistan, kuinka hauskaa on riehaantua joukon mukana. Pääsiäisen tapahtumat muistuttavat kuitenkin joukkojen arvaamattomuudesta. Ensin nostetaan jalustalle ja sitten vedetään lokaan. Joukon mukana voi helposti menettää arvostelukyvyn. Isotkin joukot voivat olla väärässä.

Kansan oli vaikea nostaa Jeesusta jalustalle. Hän ei sopinut kuninkaan muottiin. Hän pysähtyi kuuntelemaan niitä ihmisiä, joilla ei ollut sanavaltaa omaan elämänsä. Hän ei väistänyt kärsimystä. Siksi hänen tiensä kulki kohti ristiä.

Varjot ovat läsnä, mutta myös lupaus kevään valosta. Pian on ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.

Pääsiäinen Taizéssa

#paasiainentaizessa2016
- pieni matkakertomus Kallion seurakunnan nuorten pyhiinvaellusmatka Taizéen 20.–27.3.2016.

 

 

Sunnuntai-aamuna kokoonnuimme Helsinki-Vantaalle puoli seitsemäksi ja lähdimme matkaan. Lento Geneveen sujui hyvin ja bussikin ajoi melkein oikeaa reittiä Taizén rukousyhteisöön jossa pääsimme hitaasti mutta varmasti päivärytmiin kiinni.

Porukkaa oli mukana Kalliosta 17 ja Taizén päässä tänä vuonna yhteensä vain alle 4000 henkeä. Saimme kuitenkin nukkumapaikaksemme teltan sijaan huoneet ja pienen askeesiin laskeutumisen jälkeen pärjättiin hyvin. Suihkuistakin tuli välillä lämmintä vettä joka ilahdutti ryhmäämme suuresti.

Ruoka haettiin jonoissa teltasta, jossa joka päivä oli hiilihydraateista ja rasvasta keksitty uusi yhdistelmä. Tästä syystä paikan baari ”Oyak” oli ranskalaisine aukioloaikoineen selkeä kokoontumispaikkamme pitkin viikkoa. Vanhemmat meistä tekivät myös töitä Oyakilla ja möivät herkullisia leipiä, kreppejä, pizzaa ja jukkapalmun juuresta tehtyjä chipsejä.

Tehtävät Taizéssa jaettiin ikäryhmän mukaan. Vanhimmat tekivät töitä ja kokoontuivat omiin ryhmiinsä ja nuoremmat kulkivat omissa ryhmissään. Päivittäin nuorimpina kokoonnuimme ensin telttaan raamattutyöskentelyä varten ja sen jälkeen pienryhmissä tutustuimme paremmin ulkomaalaisiin uusiin kavereihin. Se oli yksi parhaista jutuista ja jotkut meistä tutustuivat niin hyvin että romanssejakin päästiin näkemään.

Joka päivä ”jeesusteltiin” runsaasti. Aamurukous, päivärukous, iltarukous ja messut päälle. Samalla välillä oli turhauttavaa ravata koko ajan isossa kirkossa mutta välillä myös rauhoittui hyvin ja pysähtyi hiljaisuuteen. Ehtoolliselle päästiin myös kun suomalaisten yhteyshenkilö, veli Stephen, varasi meille kylän kirkosta oman palvelusajan. Vaikka portugalilaiset huonenaapurit eivät oikein uskoneetkaan heti että nainen voi olla pappi, messu meni hyvin ja kaikki halukkaat pääsi avustamaan.

Taizéssa tehtiin pääsisäisestä mediaprojektia ja meidän ryhmämme sai lähtökohtaisen kuuluvuuden ja näkyvyyden vuoksi mainetta heti paikalle päästyämme. Niinpä meitä käytiin kuvaamassa ja muutamat päätyivätkin yhteisön virallisiin pääsisäistervehdyksiin toivottamaan ”Kristus nousi kuolleista!”

Palasimme kaikki ehjin nahoin 27.3. yöllä Helsinkiin. Matkalla kävimme palon vuoksi tutustumassa ranskalaiseen pelastuslaitoksen väestönsuojaan ja vähän jännityksellä odotettiin tietoa palavatko bussi ja passit tunnelissa jossa palohälytys tuli. Pääsimme kuitenkin nopeasti jatkamaan matkaa ja matkamuistona tulleen sairastelun jälkeen olemme kaikki taas hyvässä vedossa.

Taizéssa oli kaikin puolin tosi kivaa, ensi vuotta odotellessa kerätään rahaa taas seuraavaan matkaan ja pidetään yhteyttä tämän vuoden kavereihin sekä tehdään retkiä ja leirejä omalla porukalla. Seuraavaksi suuntaamme yhdessä Tampereelle kirkon nuorisopäiville rovastikunnan muiden nuorten kanssa toukokuussa. Kiitos kaikille mukana olleille ja suuri suositus kaikille jotka eivät tänä vuonna päässeet mukaan!


Taizén not  –  Taizén hot
Kananugetit ja vehnämössöt  –  Halpa ja hyvä Oyak ja kinkkuyllätys!
Pöly ja sadepäivät  –  Raitis ilma ja keväiset aurkinkohetket!
Kirkossa naiset ei saa lukea Raamattua  –  Kirkon etuosassa on lattialämmitys!
Portojen nuiva suhtautuminen muihin kirkkokuntiin  –  Loistava kansainvälinen meininki, tyyppejä ja rakkauksia!
Väentungos  –  Rauhallinen ja kaunis ilmapiiri väentungoksesta huolimatta!
Ruokajonojen, eli ”Hurstin” pituus ja kiilailu  –  Hiljaisuuden laakson rauhoittumisen pesät ja luontoäänet!
Omassa poppoossa nysvääminen  –  Heittäytyminen kaikkeen – norjalaista ja käsileikkejä lisää!
Matkustus oli turhauttavaa  –  Perillä olo korvasi kaiken ja paljon päälle!

Teksti ja kuvat:

Hanna
Yvonne
Riina
Punttis
Tommy
Joel
Inti
Samu
Eetu
Leevi
Teemu
Ville
Joona
Miksu
Leevi
Jyri 
Laura

Hyvää pääsiäistä!

Lupasin itselleni jo viikkoja sitten, että tänä pääsiäisenä voisin vain keskittyä olennaiseen, varata aikaa rakkailleni ja olla iloisin mielin. Juhlat ja lomat menevät liian usein ohi kiireessä, nyt yritän opetella turhasta stressistä pois.

Palmusunnuntaina lapsen kanssa virvoimme, varvoimme, istutimme vielä lisää ohraruohoa aiempien purkkien lisäksi ja nappasimme jo kaapista yhden Hello Kitty -pääsiäismunan ennakkopalkaksi. Sillä miksipä ei!

 

 

 

Itse aloitin pääsiäisen jo aamulla palmusunnuntain messussa Kallion kirkossa, ja nautin kirkon juhlallisesta tunnelmasta ja tällä kertaa jotenkin erityisen kauniilta kuulostavasta musiikista. Ja niinkuin usein, itkeskelin messun keskellä itsekseni jotain elämän sanoittamattomia suruja. (Miksi kirkossa aina alkaa itkettää?)

Seurakunnan tapahtumista (esite täällä!) olen bongannut omaan kalenteriini myös kiirastorstain messun päivällä, sopivasti ennen päiväkotiin kiirehtimistä, sekä pääsiäisyön messun Alppilan kirkossa. Viime pääsiäisenä olin ensimmäistä kertaa yöllä messussa ja se oli kyllä yksi vaikuttavimmista kirkkokokemuksistani ikinä! Edelleen se voittaa mielikuvissani esimerkiksi minkä tahansa joulukirkon. Tunnelma oli iloinen ja herkkä, ihmiset hymyilivät toisilleen, lopuksi kiitosvirsi kaikui keskellä yötä niin kovaa, että se kuului varmasti taivaisiin saakka. Messun päätteeksi kiersimme kirkon kynttilät kädessä laulaen. Satunnaiset alppilalaiset ohikulkijat katselivat ihmetellen ristisaattoa. Yömessun jälkeen itseäni virkeämmät jäivät myös yön pääsiäisaterialle, minä luikin kotiin nukkumaan. Ehkä tänä vuonna jaksan valvoa pitempään ja syödäkin.

Tässä muutama muu tärppi:

Kiirastorstaina illalla on messut Kalliossa ja Alppilassa, ja niissä messun päätteeksi kirkko puetaan mustiin. Alttarille jää vain punaisia ruusuja ja yksi kynttilä palamaan. Tästä Anu otti kauniita kuvia viime vuonna.

Pitkäperjantaina on Helsingin keskustassa Via Crucis -pääsiäisvaellus.

Nyt hiljaisella viikolla on kirkoissa musiikkia iltaisin, esimerkiksi tänään tiistai-iltana Tommi Niskala laulaa Kalliossa, keskiviikkona siellä soittaa Olli Pyylampi, lauantaina on sellomusiikkia. Jos osaat käyttää erittäin hankalasti käytettävää Helsingin seurakuntien tapahtumakalenteria, löytyy tarkempia tietoja sieltäkin.


Hyvää pääsiäistä!

Pia

Eliisa Latva-Hakuni: Ihmisen kärsimys ja Kohti vapautta

Tuhkakeskiviikkona Alppilan kirkolla avautui kaksi taiteilija Eliisa Latva-Hakunin valokuvanäyttelyä, jotka kestävät pääsiäisen yli. Alppilan kirkon kahvilan seinällä on Ihmisen kärsimys -niminen näyttely ja kirkkosalin eteisessä Kohti vapautta -niminen näyttely. Eliisa Latva-Hakunin tekstit avaavat tässä teosten taustaa.

Olen eläkkeellä oleva lähetyslentäjä. Olin kaksi työkautta Afrikassa, ensimmäisen kauden Tansaniassa mieheni kanssa ja toisen Keniassa, jolloin myös tyttäremme olivat mukana. Laskeuduttuamme Nairobiin vanhempi tyttäreni huokasi, että nyt äidin unelma toteutui. Kuljetin lentokoneella kaikkea mitä Afrikassa ihminen tarvitsee elääkseen sekä kaupungeissa että ”puskissa”. Sain olla mukana afrikkalaisten iloissa ja suruissa sekä rauhan että sodan aikana. Koin olevani osa hyvän jakamisessa ja tämä työ tuntui palkitsevalta ja unelmani todella toteutui.

Unelmat ja perhe usein särkyvät, niin myös kävi kohdallani. Se mitä jäljelle jäi, oli rakkaat tyttäret, hyvät muistot ja tietoisuus miltä yhden ihmisen kärsimys tuntuu. Luopumisten ja sairauksien aikana olen käynyt vuoropuhelua hyvän, pahan ja pyhän kanssa. Tätä prosessia  kuvaan ”Ihmisen kärsimys” valokuvanäyttelyssäni yleensä kuvapareilla ja käsikuvien avulla, koska sairastan Parkinsonin-tautia. Niissä ihminen käy kampailua kivun, rajan ja pyhän välimaastossa.

Ajattelen usein, että meillä on harhainen käsitys helposta elämästä, ehkä elämä on tarkoitettu toisenlaiseksi. Löytäisimmekö elämän mielekkyyden, hienouden, ilman kärsimystä?

Joskus pyhä koskettaa ja silloin uskon, että rajalla kohtaamme ristin ja mieli kohtaa valon. Kipeät jäsenet ja sirpaleinen sydän tuntuvat höyhenen kevyiltä. Tätä kohtaamista toivon kaikille särkyneille.

Kohti Vapautta –valokuvanäyttelyn teoksilla kuvaan Vapahtajamme kärsimyshistoriaa. Siihen liittyy samanaikaisesti sekä inhimillisiä että jumalallisia elementtejä.Tämän historiallisen tapahtumaketjun
julmuutta, herkkyyttä, suuruutta, pienuutta, nöyryyttä, pyhyyttä ja rakkautta kuvasin kristillisien symbolien ja värien avulla.

Pääsiäisen tapahtumien merkitys on ihmiselle käänteentekevä; ihminen vapautuu vankilastaan. Rajan takana tämä ihmeellinen vapaus tulee täydelliseksi.

Joskus Pyhä koskettaa, silloin uskon, että vapauteen Kristus meidät vapautti. Arjessa tämä usein unohtuu. Onneksi saamme viettää Pääsiäistä vuosittain.

                         Kuva tulevasta Parkinson tautia käsittelevästä näyttelystäni. 

                       Yksi Parkinsonin oireista on valoherkkyys sekä näköhäiriöt.

Eliisa Latva-Hakuni