Juttuja Helsinginkadun hellahuoneelta. Kirjoittelen ihmisistä, paikoista, ilmiöistä Hesarin ja lähikatujen liepeiltä. Lemppareina kolmosen ratikka, R-kioski, kirjasto… jos kirkkoja ei lasketa.
Teksti: Leena, Kuvat: Anu
Meidän kulmilla on helppoa toteuttaa vaatteiden kierrätystä. Meitä suorastaan hemmotellaan. On Uffit ja Fidat, Recci, Adventtikirkon HappyHands ja helminä Mekkomania ja Frida marina. Voi lahjoittaa, viedä myytäväksi ja tehdä löytöjä.
Hellahuoneelta eksytään aika usein Frida marinaan. Siellä voi ihailla alati muuttuvaista viehättävää tilaa, lempeitä värejä, pikkuruisia kävijöiden omia vaatetanko”kauppoja” nimiltään Sumu, Aava, Niitty, Onni….
Voi sukeltaa menneeseen maailmaan, jossa mekkojen saumat ovat huolitellut, villa villaa, kaulukset ja hihansuut huolella istutetut. Aivan kuin äidillä aikanaan! Tai juuri tuollainen kukikas ”Pia ja Paula” mekko oli vauvan odottajalla vuosikymmeniä sitten. Voi kuvitella ja jakaa tarinoita. Eräs tuttu löysi väitöstilaisuuteensa hienostuneen mustan mekon. Toinen painelee taaperonsa kanssa pitkin Kallion katuja Frida marinasta löydetyssä Vuokon viehkosti kauhtuneessa tikkitakissa.
Ainutlaatuisinta Frida Marinan tunnelmassa on itse ihana Maria. Parempaa ihmisten palvelua ei voisi toivoa. Hän on ystävällinen kaikille, auttavainen ja kuunteleva mutta ei koskaan opasta tai kysele, ammattinsa osaava, kerrassaan viehättävä nainen. Hän rakastaa työtään ja säteilee hiljaista kauneutta, sydämellisyyttä ja iloa ympärilleen. Frida marinassa monet kävijät kertoilevat mielellään Marialle kuulumisiaan ja pohtivat elämäänsä hänen kanssaan. Rauhallisina hetkinä tuntuu kuin olisi retriitissä, poissa hälystä, menneisyyttä tutkaillen, itseään peilaten myös mielikuvissa.
Kiitollisena Mariasta, arjen retriittihetkistä ja tietysti viimeisimmästä, suloisen lämpimästä villatakista, Hellahuoneen kukkarollekin sopivasta.
Tapaamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti