Kellot soivat myös monissa muissa suomalaisissa kirkoissa. (Lue lisää vaikkapa täältä: Yle: Jo yli 100 kirkkoa eri puolilta Suomea soittaa kelloja Aleppon uhreille) Niiden soiton myötä olen seurannut monia keskusteluja, joissa on myös kritisoitu kellojen soittoa.
”Väärin surtu. Väärin osoitettu myötätuntoa. Miksi Aleppolle, jos ei sille, tälle ja tuolle. Hyi, politikoitte, otatte puolia, ymmärrätte väärin ja väärää osapuolta.”
Olen samaa mieltä siitä, että maailmassa moni tärkeä asia ja suuretkin vääryydet ja kärsimykset jäävät liian usein pimentoon. Olen aikanaan kansainvälisen politiikan opinnoissani sekä yhteiskunnallisen viestinnän parissa työskennellessäni tullut hyvin tietoiseksi siitä, miten ihmisten ja kansojen huomiota ja tunteita ohjaillaan ja kohdennetaan sen mukaan, mikä valtaapitävien intressejä kulloinkin tukee.
Siitä huolimatta pidän tärkeänä, että saan osoittaa myötätuntoani ja ilmentää sitä voimattomuutta ja surua, jota koen seuratessani maailman tapahtumia, esimerkiksi sotaa Aleppossa. Keskeltä omaa kiireistä arkeani, viedessäni lasta päiväkotiin, kiiruhtaessani työpaikalle, kauppaan, kotiin. Alppilasta Aleppoon, lyhyen hetken ajan, pysähdyin ja rukoilin rauhaa.
#alepponkellot
Pia
Kiitos!
VastaaPoistaHyvin sanoitettu, tärkeä asia. Harva asia on yksiselitteisen hyvä tai paha. Piispa Kallialaa lainaten: "Kun kellot soivat Alepolle, älä kysy kenelle kellot soivat: ne soivat myös sinulle ja minulle ja meille kaikille. Ne kutsuvat rukoukseen ja osallistumaan keräyksiin ja muuhun avunantoon. Niiden ääni estää turtumasta väkivaltaan ja herättää kantamaan vastuuta hädänalaisista."
Kiitos Jan! Kellot todellakin soivat meille kaikille, ja toivottavasti ne saavat soida ilman kyynisyyttä. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus erilaisin tavoin osoittaa myötätuntoa – tai mieltään. t. Pia.
Poista