Helsinginkadun hellahuoneen kesää, osa 2.
Varmaan kaikilla on joskus asiaa R-kioskiin, varsinkin, jos se sijaitsee kotia vastapäätä oman kadun varrella. Milloin tarvitaan paristoa, lehteä, lohtunamia, pientä tuliaista, kahvimaitoa, HKL:n lippua niin sinne!
Minun Hesarin Ärräni on aivan erityisen mukava ja ystävällinen paikka. Sinne voi mennä sellaisena kuin on, lähes. Näin kesällä kun "ketään ei ole missään" ja varsinkin viikonloppuina kun ohimenevä yksinäisyyden tunne vaivaa, voi mennä Ärrälle, ostaa kahvin, istahtaa ikkunan ääreen.
Kahdeksikko tulee ja menee, turistit poukkoilevat. Kun vähän kääntää päätään voi ihailla kaunista uusklassisen rakennustaiteen vaaleanpunaista helmeä, meidän työväenopistotaloa. Ja miten valtavan vihreitä ovat Brahenkadun lehmukset. Voi vaihtaa jonkun sanan tutun myyjän kanssa. Ei tarvitse muutoin sosialisoitua, olla vaan ihmisten keskellä omissa oloissaan. Jo helpottaa. Hellahuoneen kesä jatkuu. Siunattu Ärrä!
Teksti & kuvat: Leena
24.7.2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näkökulmat: Purukumi
Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua. Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...
-
Kallion seurakunnan kultaristipaidoista kerrotiin blogissa ensimmäistä kertaa viime syksynä. Muistan silloin jo keskustelleeni idean äidin ...
-
Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua. Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...
-
Tekijä: Lorenzö I’m Lauri. I live next to the Alppila church. It’s almost in my backyard. It’s been five years that I have lived here. Ori...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti