Ihan heti ei arvaisi, minkä tunnetun kadun varrella meillä Kallion kulmilla vesi solisee kadun molemmin puolin? Kyseinen katu on puiden ja useiden puistojen reunustama, sama katu, jonka molemmissa päissä runoilijan mukaan huudetaan kovaa.
Tiesittehän toki Helsinginkadun, alkaa Kurvista ja päättyy Oopperalle. Huutamisen aiheetkin saattavat olla samoja: kaipausta, tuskaa, rakkautta, elämännälkää, lajityyppi vain erilainen, toisaalla kuuluu koulutus, toisaalla pelkkää rosoa, aidoista tunteista nousevaa.
Elävät vedet solisevat molemmin puolin Hesaria! Kadun aurinkoisella puolella vesi ryöpsähtää kalliolta pienenä putouksena iiristen ja muiden vesikasvien ympäröivästä lammesta. Toisella puolen katua taas puro mutkittelee japanilaishenkisesti vihreiden sammalpeitteisten kivien keskeltä kallionuomaa pitkin somaan lampeen. Molemmissa puroissa veden ääni on ihana. Kun seisoo Tauno Palon puiston kohdalla, sireenipensaan luona, voi kuulla liikenteen äänien hiljetessä hetkeksi molempien purojen solinan yhtäaikaa. Kaunista, niin kaunista. Mieli tapailee virttä vanhoin sanoin "on täynnä vettä virtasi, Sä janoovaiset juotat....."
Ja vielä. Kiitos Helsingin kaupunki hienoista puistoista, vedestä ja kasveista, kaiken hyvästä hoitamisesta.
Leena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti