Marjaana Toiviainen tulee tiistai-iltana pitämään Tottelemattomuuskoulutyöpajaa Alppilan kirkolle. Pyysin taiteilija Jani Leinosta kertomaan projektin taustasta. Sovimme tapaamisen ravintola Cellaan Fleminginkadulle. Perinteisen ruokaravintolan koko perimmäinen huone oli keskellä päivää tyhjä ja hiljainen, ikkunasta tulvi pehmeää valoa. Otimme teet ja istuimme ikkunapöytään. Napsautin nauhoituksen päälle ja annoin taiteilijalle puheenvuoron.
Tottelemattomuuskoulun taustaa
Tottelemattomuuskoulu lähti liikkeelle turhautumisen tunteesta. Koin että taiteella jota teen, maalauksilla ja veistoksilla, on hyvin vaikea muuttaa maailmaa. Aloin tutustua muihin keinoihin kuten sosiaaliseen taiteeseen ja aktivistitaiteeseen saadakseni yhteiskunnallista muutosta aikaan.
Taideprojektini toteutetaan nykyään ison yhteisön voimin, niissä on mukana kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä. Silti projekteilla on vaara jäädä yksittäisiksi tempauksiksi, jossa taiteilija menee uuteen ympäristöön ja yrittää hetken ajan ratkaista tiettyä ongelmaa. Minut kutsuttiin esimerkiksi Budapestiin kommentoimaan kodittomuutta. Tällaisesta asetelmasta voi seurata lievästi kolonialistinen olo, kun menet paikalle ja sinulta pyydetään asiantuntijuutta asiassa jossa et ole asiantuntija. Toki taiteilijana minulla on mahdollisuus nostaa ongelmat valokeilaan paremmin kuin monella muulla.
Budapestin jälkeen halusin tehdä jotain, missä saisin yhdistää omaan osaamiseeni myös muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien asiantuntemusta ja näkökulmia. Syntyi ajatus koulusta. Ensin koulua pohdittiin symbolisessa mielessä, mutta hyvin pian tajuttiin että kyseessä on oltava oikea koulu eikä tyhjä kuori. Siellä on opettajia opettamassa kansalaisvaikuttamista ja pitämässä luentoja ja työpajoja. Haluan popularisoida yhteiskunnallista aktiivisuutta ja houkutella ihmisiä värikkäällä ilmeellä. Viesti jota haluan alleviivata on: Käyttäkää näitä taitoja! Kuunnelkaa ja ottakaa se mitä tarvitsette. Muuttakaa Suomea ja maailmaa.
Halusin että mukana olisi opettajia mahdollisimman erilaisilta aloilta. Marjaanalla on tässä kontekstissa kiinnostava, erilainen tausta. Ihailen todella paljon sitä miten hän laittaa itsensä peliin ja on läsnä. Hän saa minut miettimään mikä olisi rakentavampi tapa toimia maailmassa. Opin joka kerta keskustellessamme valtavasti. Pyytäessäni häntä Tottelemattomuuskoulun opettajaksi ajattelin, että kun kerran minä saan tästä ihmisestä näin paljon, niin eikö olisi hienoa että muutkin saisivat. Olemme tutustuneet yhteisen projektin myötä toisiimme entistä paremmin. Oma äitini oli Marjaanan työpajasta hurjan inspiroitunut ja hakeutui luennon jälkeen monenlaisiin vapaaehtoisprojekteihin.
 |
| Jani ja Vincent Cellassa |
Taide museossa
Olen työssäni yrittänyt purkaa taiteeseen liittyviä ennakkoluuloja. Iso osa tekemistäni projekteista on sellaisia joissa luon kontekstin itse. Teokset ilmestyvät johonkin tilaan, esimerkiksi kadulle tai nettiin, ja herättävät ihmisissä hämmennystä. Siinä että Tottelemattomuuskoulu toteutettiin Kiasmassa oli hyviä ja huonoja puolia. Vahva taidekonteksti valtion ykkösmuseossa tarkoittaa sitä, että asia käsitellään niin sanotusti kulttuurisivuilla. Jos tuot teoksen Kallion kadulle, et tiedä etukäteen mistä näkökulmasta sitä tullaan lukemaan ja mihin keskustelu päätyy.
Tässä projektissa erityisen palkitsevaa oli nähdä nuoria, jotka tulivat museoon ja löysivät ihan muuta kuin olivat olettaneet löytävänsä. He unohtivat olevansa museossa ja tutkivat asioita innokkaasti. Jotkut koululuokat päättivät näyttelyssä käytyään lähteä esimerkiksi vastaanottokeskukseen kokkaamaan. Kaikki näyttelyssä käyneet ryhmät saivat suoritettavakseen jonkin koulutehtävän joko ryhmänä tai jokainen erikseen. Saadessani myöhemmin viestejä ja kuvia ihmisistä tekemässä juttuja tuli fiilis että Jes, tällä on vaikutusta!
Nyt kun mietin asiaa niin opettajakunnassamme olivat vallan instituutiot hyvin edustettuina. Oli eduskunta, kirkko, mediavalta ja niin edelleen. Ehkä minun tehtäväni Tottelemattomuuskoulun rehtorina olisi ollut esittää enemmän kritiikkiä taideinstituution valtaa kohtaan. Sitä en ihan hirveästi tehnyt, halusin toisaalta pysyä tässä projektissa neutraalimpana ja enemmän taka-alalla kuin taiteessani yleensä ja antaa opettajille mahdollisuuden päättää sisällöstä.
Oma nimeni oli kirjoitettuna isosti museon seinällä, vaikka siellä olisi pitänyt olla satojen ihmisten nimi yhtä isolla. Tämä on ikuinen ristiriita neromyyttiä vaalivien eksklusiivisten taidemarkkinoiden ja toisaalta inklusiivisen taiteen sisällön välillä. Näyttely halusi puhua monille, muodostaa kollektiivisia liikkeitä ja saada ihmisiä tekemään yhteiskunnallisia asioita muista kuin taloudellisista syistä. Tähän ristiriitaan yritimme näyttelyn keinoin myös pureutua mutta... okei, nyt minusta tuntuu että se on asia jossa emme täysin onnistuneet.
Kirkosta
Kirkko asettui Tottelemattomuuskoulussa yhdeksi kritisoitavista instituutioista. Täytyy vanhana ateistina kuitenkin sanoa, että tasa-arvoisen ja solidaarisen maailman näkökulmasta kirkko on osoittautunut aika ihanaksi yhteistyökumppaniksi ja partneriksi ja yhdeksi niistä harvoista, jotka tällä hetkellä ajavat tasa-arvoisempaa maailmaa. Varsinkin Kari Mäkisen viimeaikaiset kannanotot ovat vahvistaneet, että hän ei ole tuuliviiri joka populismin ja eroajien painostuksesta koventaisi mielipiteitään rasismin suuntaan. Nostan hattua. Muistan myös muutaman vuoden takaiset ensimmäiset uutiset siitä, kun seurakunta auttoi karkotettuja ihmisiä. Se teki silloin suuren vaikutuksen. Hädänalaisten auttaminen on hyvä perusperiaate. Toisaalta vuosien varrella kirkolta on nähty myös mainoskampanjoita, joista on jäänyt todella falski maku.
Hädänalaisten auttamisesta on nyt saatu kohu aikaiseksi, vaikka sen pitäisi olla itsestään selvä periaate kaikille. Olen itsekin taiteilijana joutunut esittämään provokatiivisessa valossa asioita, joiden pitäisi olla tavallisia. Tavoitteena on, että oikeudenmukaisen, solidaarisen ja välittävän maailman edistäminen ei olisi radikaalia ja marginaalista vaan normaalia. Kun ajatus Tottelemattomuuskoulusta alkoi muotoutua kaksi ja puoli vuotta sitten, maailman ja Suomen tilanne ei vielä ollut näin hurja. Tuntuu että pahimmat dystopiat ja kauheimmat fantasiat ovat alkaneet toteutua sen jälkeen.
Työ jatkuu
Kaikki Tottelemattomuuskoulun opettajat jatkavat samoista asioista puhumista koska aiheet ovat joka tapauksessa heidän työnsä ydintä. Konsepti on myös lähtenyt leviämään maailmalle. Tottelemattomuuskoulu avautui juuri neljäksi kuukaudeksi Århusin taidemuseossa Tanskassa ja muidenkin museoiden kanssa on suunnitelmia.
Suomalaisia ja tanskalaisia opetusvideoita vertaillessa voi huomata hauskan yksityiskohdan. Teemat ovat koskettavia ja yleisiä, ne kaikki toimisivat kummassa maassa tahansa. Toteutuksessa sen sijaan on dramaattinen ero, suomalaiset pysyvät tiukasti asiassa ilman että puhuisivat lainkaan itsestään, kun taas tanskalaiset pääsevät aiheisiin raastavan omakohtaisten esimerkkien kautta. Tanskalaiset videot ovat tulossa lähiaikoina nähtäviksi Youtubeen, suomalaiset ovat siellä jo. Tulevaisuudessa on tarkoitus kerätä eri puolilla ilmestyvät videot kaikki yhteen paikkaan.
Tottelemattomuuskouluprojektien lisäksi Jani Leinoselta on tulossa kesällä veistosnäyttely Zurichiin.
Tässä vielä Tottelemattomuuskoulun opetusvideot:
Ja tässä linkki keskustelusarjan koko ohjelmaan.
Teksti ja kuva: Anu Rask
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti