“Olen ollut kymmeniä vuosia mukana politiikassa ja järjestötyössä, mutta kirkon hallinto on ehdottomasti monimutkaisin järjestelmä, minkä tiedän.”
Näin huokaisi eräs pitkän linjan hallintoammattilainen minulle hiljattain.
Kirkon hallintoa pidetään yleisesti ottaen vaikeaselkoisena ja jäykkänä monine eri tasoineen ja kiintiöineen. On totta, että kirkkohallinto ei ole tutuinta tai selkeintä edes seurakunta-aktiiville. Käydään siis rohkeasti kimppuun!
Kirkollinen hallintohimmeli. Kyllä se aika monimutkaiselta vaikuttaakin.
Kirkkohallinto on helpointa hahmottaa julkishallinnon rakenteiden kautta. On seurakunta ja sen asioista päättävä seurakuntaneuvosto, jossa seurakuntalaiset vaikuttavat. (Tutustu Kallion seurakuntaneuvoston jäseneniin.) Vähän kuin kaupunginvaltuusto.
Koska seurakunnat ovat erityisesti kaupunkiseuduilla kokeneet järkeväksi hoitaa myös yhteisesti asioita (esimerkiksi kiinteistönhoito, hautaustoimi, seurakuntalehdet), ovat seurakunnat perustaneet seurakuntayhtymän, jossa on oma hallintokoneistonsa. Seurakuntavaaleissa valitaan valtuustot, jotka valitsevat keskuudestaan kirkkoneuvoston. Kirkkoneuvosto vastaa ikään kuin kaupunginhallitusta. (Katso kalliolaiset kirkkovaltuustossa.)
Paikallishallinnon lisäksi kirkollakin on oma maakuntahallintonsa, hiippakunnat. Hiippakunnassa näkyvin henkilö on sen hengellinen paimen, hiippakunnan piispa. Piispan tukena hiippakuntatasolla on vaaleilla valittu hiippakuntavaltuusto ja hiippakunnan hallinnosta vastaa tuomiokapituli, tuttavallisemmin piispantoimisto. Eduskuntaa kirkossa vastaa kirkolliskokous, kirkon ylin päättävä hallintoelin. Kirkolliskokousedustajat valitaan niin ikään vaaleilla joka neljäs vuosi ja se kokoontuu istuntoviikolle kahdesti vuodessa Turkuun päättämään kirkon suunnasta, taloudesta ja tulevaisuudesta.
Seurakunnan jäsenet pääsevät vaikuttamaan hallintoon neljän vuoden välein seurakuntavaaleissa, jolloin valitaan jäsenet seurakuntaneuvostoihin ja yhtymäkohtaisiin valtuustoihin. Kallion seurakuntalainen äänestää siis, kuka päättää hänen asioistaan Kalliossa ja koko Helsingin tasolla. Hiippakuntavaltuusto- ja kirkolliskokousedustajista äänestävät taas seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuuston jäsenet äänestäessään välillisessä vaalissa edustajiaan. Nämä vaalit menevät neljän vuoden välein limittäin seurakuntavaalien kanssa niin, että ylempien tahojen päättäjiä valitaan noin puolitoista vuotta seurakuntavaalien jälkeen.
Olisi avoimempaa ja demokraattisempaa, että seurakuntalaiset pääsisivät äänestämään edustajistaan myös tässä vaiheessa. Nykyistä mallia perustellaan kuitenkin sillä, että jo valitut luottamushenkilöt ovat perehtyneempiä ja äänestävät vilkkaammin vaaleissa. Pelkästään seurakuntavaaleissa äänestysprosentti oli surulliset 15,5%, joten on epätodennäköistä, että kauempana arjesta olevat vaalit kiinnostaisivat kovinkaan montaa prosenttia kirkon jäsenistä.
Katri ja kuvassa taustalla vaalilippu: "Tärkein päätös tulevalle kirkolliskokoukselle
on kirkon kanta tasa-arvoiseen avioliittolakiin."
Tänä talvena valitaan uudet edustajat sekä hiippakuntavaltuustoihin että kirkolliskokoukseen. Tulevalla kaudella määritetään muun muassa kirkon hallintorakenteen tulevaisuus, toivottavasti nykyistä keveämmäksi. Tärkein päätös tulevalle kirkolliskokoukselle on kuitenkin kirkon kanta tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Hiippakuntatasolla voi taas merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka kehitämme kirkkoa metropolialueella urbaania elämänmenoa ja ihmistä palvelevaksi.
Miksi kirkollisen hallinnon ylipäänsä pitäisi kiinnostaa seurakuntalaisia? Eikö toiminta ole hallintorakennetta tärkeämpää? Näin toki on, eikä rakenne saisikaan määritellä kirkon toimintaa, vaan nimenomaan jäsenistön tarpeet. Hallintoelimissä kuitenkin päätetään siitä, mihin kirkon työssä panostetaan. Seurakuntatasolla linjataan, palkataanko vapautuvaan virkaan pappi vai tiedottaja. Yhtymätasolla päätetään, mitä tiloja Helsingissä kunnostetaan ja mistä luovutaan. Kirkolliskokouksessa määritellään, millaisen kannan kirkko ottaa uudistuvaan avioliittolainsäädäntöön. Siksi nämä kaikki ovat tärkeitä. Jotta kirkko keskittyisi siihen, mitä jäsenistömme haluaa.
Katri Korolainen
Miksi kirkollisen hallinnon ylipäänsä pitäisi kiinnostaa seurakuntalaisia? Eikö toiminta ole hallintorakennetta tärkeämpää? Näin toki on, eikä rakenne saisikaan määritellä kirkon toimintaa, vaan nimenomaan jäsenistön tarpeet. Hallintoelimissä kuitenkin päätetään siitä, mihin kirkon työssä panostetaan. Seurakuntatasolla linjataan, palkataanko vapautuvaan virkaan pappi vai tiedottaja. Yhtymätasolla päätetään, mitä tiloja Helsingissä kunnostetaan ja mistä luovutaan. Kirkolliskokouksessa määritellään, millaisen kannan kirkko ottaa uudistuvaan avioliittolainsäädäntöön. Siksi nämä kaikki ovat tärkeitä. Jotta kirkko keskittyisi siihen, mitä jäsenistömme haluaa.
Katri Korolainen
Katri on kalliolainen seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsen. Hän edustaa Kalliota myös kirkolliskokouksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti