18.9.2015

Hilpeä koukku


Helsinginkadun hellahuoneen kesää osa 3

                                               
Kolmosen, kirkon ja Karhupuiston lisäksi hellahuoneelta ehdittiin vielä kirjastoon. Ja melkein joka päivä! Kirjasto on ihan paras! Saa lainata kirjoja, lukea, mietiskellä, selailla iltapäivälehtiä, Tulvaa, katsoa Gloriasta mitä tamineita syksyn naisella kuuluu olla, etsiä Latu ja Polku lehden kirjeenvaihtoilmoituksia (ystävä löysi sieltä ihanan elämänkumppanin)  - eikä tarvitse alkuunkaan sosiaalisoitua, kohdata ketään, voi vain olla itsekseen, hiljakseen muiden joukossa. Lempipaikka löytyi kerran musiikkilehtiä etsiskellessä, portaat vievät lastenosastolta ylös, viihtyisä huone sohvineen, suloisesta kaari-ikkunasta hallitsee Porthaninkadun elämää.

Sattuipas sitten eräänä päivänä. Kirjaston alasaliin oli asetettu tuolit riveihin, ihmiset juuri asettautumassa paikoilleen, kun joukosta huudeltiin nimeäni. Rakas kaveri seurakunnasta kutsui viereensä. Sain isosta korista valita lankaa, puikot ja mallin. Kirjastonhoitaja luki valioluokan novelleja, tehtiin antaumuksella käsitöitämme ja kuunneltiin, joku oikea hipsterikin oli joukossa. Tee-ja kahvitarjoilu oli katettuna. Novellituokiossa vierähti lähes kaksi tuntia! Kumpi koukutti enemmän, omakutoma pikku tekele vai hieno novelli? Meidän kirjastossa novellikoukkua vietetään kerran kuussa. Mukaan vaan!




Teksti: Leena, kuva: Anu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näkökulmat: Purukumi

Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua.  Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...