21.8.2015

Lähimmäisemme Kalliossa ovat niin kaukana


Kirjoitin tänään Facebookiin vierailustani Kaarlenkadun vastaanottokeskukseen, joka sijaitsee aivan Kallion kirkon kupeessa. Vein sinne huopia, sillä osa turvapaikanhakijoista majoitetaan tiloissa, joissa on yöllä kylmä. Vastaanottokeskus on aivan täynnä. Näin kirjoitin:


"Kävin eilen Kaarlenkadun vastaanottokeskuksessa. Siellä on tällä hetkellä niin paljon turvapaikanhakijoita, että liikuntasalikin on majoituskäytössä. Aulatila oli kuuma, ilma tunkkainen ja tungos kova. Näin siellä kaiken hälinän keskellä omaa lastani hieman nuoremman tytön, jonka väsynyt katse oli liikuttava. Ihmispaljoudessa ajelehdin tytön ohi, ja silitin hänen poskeaan ja hymyilin varovasti. Tyttö ei reagoinut mitenkään, katsoi vain hiljaa. Miten me voisimme kalliolaisina, alppilalaisina ja paikallisena yhteisönä jotenkin olla näiden ihmisten apuna ja tukena?"


Olen saanut paljon viestejä ystäviltä, tutuilta, naapureilta, ja monilta muilta ihmisiltä, joita tilanne myös huolestuttaa. Päätimme Kallion Tulkaa kaikki -valtuutettujen kesken nostaa asian esiin seuraavassa seurakuntaneuvoston kokouksessa, ja pyytää seurakuntaa selvittämään, millaista apua voisimme turvapaikanhakijoille antaa.

Siltikin yö meni asiaa miettiessä. Jälleen kerran tuntuu käsittämättömältä, että turvapaikanhakijat ja minä elämme samassa kaupungissa, muutaman sadan metrin päässä toisistamme. Minä täällä yltäkylläisyydessä, ja samaan aikaan viereisellä kadulla on ihmisiä, joilla ei ole muuta omaisuutta kuin päällään olevat vaatteet. Nämä lähimmäisemme ovat täällä Kalliossa, ja silti niin kaukana.

Jos keksimme tavan auttaa, tulethan mukaan?

Pia



Kuva: Anu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto