19.3.2015

Perhemessussa kaksivuotiaan kanssa

Minusta on kiva käydä perhemessussa. Silloin voin olla varma, että tilaisuus kestää juuri sen aikaa (reilut puolituntia!) kuin mitä utelias ja aktiivinen kaksivuotias jaksaa keskittyä. Usein kyllä sanotaan, että lapsia pitää saada tuoda kirkkoon eikä haittaa, jos he näkyvät ja kuuluvat siellä. Silti välillä huolehdin siitä, että joku rauhaa ja hiljaisuutta kaipaava ihminen häiriintyy lasten tuohuilusta.

Siksi on helpottavaa, että perhemessussa ei tarvitse istua paikallaan tai olla mahdollisimman hiljaa, vaan saa olla vapaasti, lapsen lailla!

Leipäsunnuntaina Kalliossa kierreltiin ympäri kirkkoa ja kerättiin erivärisiä rukouskiviä, jotka tuotiin lopuksi alttarilla olevaan maljaan. Lapsesta oli kiva ”poimia aarteita” ja äiti lausui hiljaa mielessään pieniä rukouksia.



Pieni käsi kurkoittaa keltaista kiveä.


Mari-pappi kertoi saarnassa siitä, miten leipä syntyy. Viljanjyväsiä sai kokeilla omin käsin, ja niitä taisi tulla levitettyä pitkin alttaria muutama kourallinen.

Messun jälkeen olisi ollut tarjolla myös jäätelöt, mutta meitä kutsui jo kyyti kotiin. Kiitos, ja ensi kertaan!


"Ystävä sä lapsien,
katso minuun pienehen.
Minne käynkin maailmassa,
sinä olet hoitamassa.
Onni täällä vaihtelee,
taivaan Isä suojelee."


Pia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto