Perustajajäseniä alle puolet

Kuva: Maria Syväniemi

"Siis kuoro on vanhempi kuin kirkko, miten se voi niin olla...?"

Voihan se, vaikka kuoro on perustettu nimenomaan saman graniittisen kirkon kuoroksi, jonka tunnemme tänäänkin. Syksyllä 1911 Kallion kirkon rakennustyöt olivat vielä kesken, mutta sivutiloissa oli jo mahdollista oleskella. Johanneksen kirkon urkurinvaalin Oskar merikannolle hävinnyt Ilmari Krohn löysi tiensä Kallion kirkon ensimmäiseksi kanttoriksi, ja hän näki tilaisuutensa tulleen - kuoro laitettiin pystyyn heti kun sille oli olemassa harjoitustila. Tai oikeastaan kaksi kuoroa kerralla - yksiääninen "virsikuoro" tukemaan seurakuntalaulua, ja neliääninen varsinaiseksi kirkkokuoroksi ja instrumentiksi elävöittämään jumalanpalveluselämää.

Säveltäjä Einojuhani Rautavaaran isä Eino valittiin muutamaa vuotta myöhemmin "laulavan kanttorin" virkaan, ja parinkymmenen vuoden johtajuutensa aikana hän nosti silloisen Kallion Kirkkokuoron maamme seurakuntakuorojen eliittiin. Vuodesta 1967 aina 2000-luvun alkuun kuoroa johtanut Ahti Kuorikoski jätti jälkeensä myös kasan sävellyksiä, joita kuoro säännöllisesti kantaesitti ja esittää edelleenkin. Kuorikosken musiikin myötä myös Kallion Kantaattikuoroksi nimensä muuttanut kuoro sai näkyvyyttä ja mainetta.

Perinnekirstussa on siis melkoinen määrä kaikenlaista hienoa. on maineikkaita johtajia, kantaesityksiä, ulkomaanmatkoja... Vaan miltä kuoro näyttää nykyään?

Tullessani kuoron johtajaksi melko tarkalleen neljä vuotta sitten, edessä oli heti kuoron satavuotiskonsertti. Sen jälkeen otetussa kuvassa on johtajan lisäksi 17 laulajaa. Joulun alla olleessa Bachin Jouluoratorion esityksessä kuoron koko oli yli 40.

Jotain on siis tapahtunut.

Pelkillä perinteillä ei voi elää. Perinteet ja tässä tapauksessa myös hienot puitteet ovat ehdoton voimavara, sitä ei käy kiistäminen. Välillä unohtuu, kuinka kaunista ja hyvin soivaa tilaa saamme pitää kotikirkkonamme. Totta on se, että 1970-luvulta alkanut systemaattinen musiikkiopistokoulutus alkaa näkyä siinä, että aikuisikään ehtineillä lauluhaluisilla on yhä useammalla takanaan edes vähän musiikin opiskelua. Ja halua laulaa, hyvälläkin tasolla, mutta pitää laulaminen harrastuksena. Samaan aikaan kuorot etsivät laulajia. Miten saada nämä kaksi asiaa kohtaamaan?

Suomesta on kasvanut kuorojen luvattu maa. Jo Sulasolin suomalaisten kuorojen listalla on useampi sata kuoroa, eivätkä siinä suinkaan ole kaikki. Seurakuntien kuorot ovat lisäksi etulyöntiasemassa. Seurakunnilla on ainakin vielä toistaiseksi halu tukea kuorotoimintaa. Sen kautta löytyy usein ratkaisu moneen ongelmaan, joiden kanssa moni vapaasti yhdistyspohjalta toimiva kuoro joutuu jatkuvasti taistelemaan. Toimintaympäristö on siis taattu, ja tilaisuuksia musiikin esittämiseen ja toteuttamiseen on enemmän kuin mitä ehtisi toteuttaakaan. Seurakuntakuorokin voi olla laadukas. kun seurakunnassamme toimii myös kaikille avoin kuoro, on etuoikeus voida pitää kuoron tasoa yllä valitsemalla laulajat koelaulun kautta. Tällä tavoin aukeaa mahdollisuus laulaa sellaisessa seurassa, missä tekeminen on mielekästä - ei liian helppoa eikä liian vaikeaa. Onnistumisen kokemukset ovat niitä, jotka kantavat kuorolaulajaa ja muusikkoa yleensäkin, tasosta ja pyrkimyksistä riippumatta.

Kuoro on aina erilaisten ihmisten yhteiselon paikka. Tänään Kallion Kantaattikuorokin on sitä. Pelko siitä sovinko joukkoon on kerta toisensa jälkeen osoittautunut aiheettomaksi. onnistumisen kokemusten edellytyksenä on myös viihtyvyys. Täytyy olla kivaa. Se ei tarkoita sitä, että ei olisi hyvä pitää harjoituskuria ja tehdä systemaattista työtä. Olen sitä mieltä, että tarkkaakin työtä voi tehdä pilke silmäkulmassa. "Ilon kautta!" oli säveltapailuguru Seija-Sisko Raitionkin motto, jota olen kuullut hänen useasti toistavan ja johon itsekin luotan. Paineen alla tähän pääseminen on vaikeampaa, eikä siihen aina pystykään. Pitkällä juoksulla ei vain muuta tietä hyvään taiteelliseenkaan lopputulokseen ole kuin vapaa ja turvallinen tunne siitä, että voi tehdä musiikkia sydämellään.

Avoimia harjoituksia järjestetään Suomen ulkopuolella ahkeraan. Ne ovat tavallaan kuin konsertteja, mutta ehkä pykälää viihdyttävämpiä, sillä soivan lopputuloksen taakse kätkeytyy usein mitä mielenkiintoisimpia vaiheita. Tällä ja ensi viikolla mekin tarjoamme maistiaisia. Makupaloja siitä, mitä työskentelymme on ja millaisia naamoja riveistämme löytyy.

Voit tulla vain kuuntelemaan ja seuraamaan, mutta jos koit piston sydämessäsi potentiaalisena kuorolaisena, niin myös mukaan riviin saa tulla kokeilemaan. Jos olet lauluhaluinen ja puhdaskorvainen, ja sinulla on taskussasi jonkin verran aikaisempaa kokemusta kuorosta tai muusta yhteismusisoinnista sekä halua ja intoa hypätä tekemään musiikkia täysillä - ehkä etsimme juuri sinua!

Perustajajäseniä meillä ei enää riveissämme ole, siksikin tarvitsemme uutta verta jatkuvasti pitämään yllä sitä perinnettä, josta uusiin lauluihin voimaa saamme.

Tommi Niskala
diplomikuoronjohtaja
Kallion seurakunnan kanttori ja Kantaattikuoron johtaja

Kuva: Johanna Sarlio-Nieminen

Avoimet harjoitukset ja koelaulu uusille kuorolaisille keskiviikkona 25.2. ja 4.3. klo 18 kallion srk-kodissa (Siltasaarenkatu 28).
Lisätietoa ohjelmasta fb-sivuilta