28.2.2015

Keltanokkana seurakuntaneuvostossa - hei, siis missä?

Viime syksynä menin sille kuuluisalle epämukavuusalueelle, ja tein jotain, mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni: asetuin ehdolle seurakuntavaaleissa. 

Ei ole totta! Minä, joka en ole koskaan ollut ehdolla mihinkään luottamustehtävään, en ole kilpailuhenkinen tai vallanhaluinen, enkä totta puhuen tuntenut seurakunnan hallintorakenteita oikeastaan ollenkaan. 

”Siellä on niitä pappeja, ja onko niiden pomo rovasti? Vai kirkkoherra? Entä mikä ihme on kappalainen? Ja äänestetäänkö minut nyt johonkin kirkolliskokoukseen vai mihin?”


Ehdokas tohkeissaan.


Mutta voitin ujouteni, selvitin itselleni mikä on neuvoston ja valtuuston (ja kirkolliskokouksen!) ero, uskaltauduin kertomaan julkisesti ajatuksiani hyvästä seurakunnasta ja kävin jopa jakamassa vaalimainoksia aina perinteistä Hakaniemen toria myöten. 

Vaali-iltana jännitin myöhään yöhön ennen kuin oma tulos selvisi, ja äänimäärän nähtyäni hihkuin ilosta (peiton alla – ettei lapsi heräisi)!

Sitten alkoikin varsinainen työ. Seurakuntaneuvosto kokoontuu kerran kuukaudessa, ja listalla on joka kerta todella paljon asioita, joista suurin osa vaatii itseltäni paljon perehtymistä. Lisäksi olen mukana seurakunnan viestintätyöryhmässä sekä Alppilan kirkon ohjausryhmässä, jotka myös kokoontuvat säännöllisesti.

Edelleen minulle tärkeimmät aiheet neuvoston työssä liittyvät omiin hyviin kokemuksiini seurakunnasta: lasten, nuorten ja perheiden parissa tehtävään työhön. Toivon, että osaan luottamustehtävässäni tehdä sellaisia päätöksiä, jotka tätä työtä turvaavat ja puolustavat.

Uusi seurakuntaneuvosto ennen kokoustaan Kallion kirkossa 24.2.
(Kuvan otti Teemu Mattson.)


Pia


Mikä se kappalainen sitten on? Ja mikä on rovastin ja kirkkoherran ero? Täältä löysin vastauksia: 

(Aamenesta öylättiin on sanasto, johon on koottu perustietoa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Sanastossa on perinteisten kirkollisten sanojen ohella viime aikoina kirkollisessa keskustelussa eniten esiintyneitä nimiä ja käsitteitä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näkökulmat: Purukumi

Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua.  Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...