9.2.2015

104 vuotta laulua Kallion kirkon kulmilla


Muistan tarkasti sen hetken, kun menetin sydämeni Kallion Kantaattikuorolle. Se ei tapahtunut heti ensimmäisissä kuorotreeneissäni syksyllä 1995. Olin silloin kolmikymppinen ja juuri muuttanut Helsinkiin ja Sörnäisiin.

Se oli sunnuntai 12.5.1996. Koko kevät kuorossa oli harjoiteltu J.S. Bachin motettia Jesu meine Freude. Alttostemma oli hankala, ja veivasin sitä kotonakin monta iltaa. Osalle kuorolaisista teos oli ennestään tuttu, mutta minulle se oli uusi ja outo. Joka keskiviikon harjoitukset seurakuntakodissa tuntuivat pitkiltä ja rankoilta.

Konsertti oli äitienpäivän iltana. Olin päivän Suomenlinnassa retkellä ja tulin myöhässä kenraaliharjoitukseen Kallion kirkkoon. Pysähdyin ovelle hämmentyneenä musiikista, joka täytti koko kirkon valolla ja liikkeellä. Meni hetki, ennen kuin tajusin, että se on Jesu meine Freude ja Kallion Kantaattikuoro yhdessä orkesterin kanssa. Kaikki harjoitusten työläys oli poissa: tuntui kuin
koko kuoro olisi lähtenyt lentoon.

Sillä hetkellä tiesin löytäneeni jotain, jonka haluan säilyttää elämässäni. Muutin pois Sörnäisistä, mutta Kallion kirkosta tuli kotikirkkoni ja kuorosta pysyvä osa viikko-ohjelmaani.




Nyt takana on jo melkein 20 vuotta kuorossa. Se on silti vain pieni pätkä siinä kuorolaisten ketjussa, joka on lauleskellut Kallion kirkon kulmilla vuodesta 1911 alkaen – yhteensä 104 vuotta! Yhtään alkuperäisjäsentä ei ikävä kyllä ole enää mukana.

Tässä blogissa nykyiset kantaattikuorolaiset kertovat kuoron kuulumisia ja omia ajatuksiaan kuorolaulusta ja musiikista. Mukana on 45 eri-ikäistä laulajaa, kaksikymppisistä kuusikymppisiin. Kuorolaiset asuvat eri puolilla pääkaupunkiseutua: vain seitsemän meistä asuu Kalliossa.  Kuoro on
hyvä esimerkki siitä, että seurakuntien rajoilla ei ole merkitystä, kun ihmiset etsivät ja löytävät oman paikkansa ja tapansa osallistua.




Tiedoksi: Avoimet harjoitukset ja koelaulut uusille kantaattikuorolaisille keskiviikkona 25.2. klo 18 Kallion srk-kodissa (Siltasaarenkatu 28).

Tervetuloa mukaan, jos uskallat – taipaleesta voi tulla pitkä…

Minna
Kallion Kantaattikuoro ry:n puheenjohtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näkökulmat: Purukumi

Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua.  Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...